sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kun matkakuumeelle ei tule loppua.

Se on yksi maailman parhaista tunteista kun saa suunnitella matkaa. Tutustua kohteeseen netistä, shoppailla matkaoppaita, tutkia karttaa ja paikkojen sijaintia. Mä rakastan matkojen suunnittelua. En ehkä enemmän kuin itse matkustamista, mutta lähelle mennään. Viimeiset kuukaudet on mennyt tutkiessa Lontoota. Viime viikonloppu meni sitten itse siellä Lontoossa. En tiedä onko edes mahdollista, että matkustaisin uuteen paikkaani ilman, että rakastuisin siihen aivan silmittömästi. Koska jälleen kerran tässä kävi niin. 




Lontoossa oli harmaata ja tuulista, mutta lämmintä. Pienoinen pettymys, koska siellä asuva kaveri oli koko viikon hehkuttanut ihanaa aurinkoista ja keväistä ilmaa. No eipä se tahtia haitannut. Tuuli ehkä välillä hieman haittasi, mutta sekin on vain asennoitumiskysymys. Lämpötila kuitenkin huiteli siellä 15 asteen tuntumassa koko viikonlopun, kun takaisin Suomeen saavuttua lämpötila oli nollassa ja täällä Turussa aloi sataa räntää heti bussista ulos astuttuani. Pienoinen ketutuksen aihe. Eikös se kevät nyt voisi jo hiljalleen hiippailla tänne meillekin. 





Lontoo oli kuitenkin ihana. Vilkas, monipuolinen ja hurmaava. Historian havinasta ja nähtävyyksistä rakastavalle (eli mulle) aivan mahtava paikka. Käveltiin paljon, ja tällä kertaa jalatkin kestivät huomattavasti paremmin kuin edellisella kahdella reissulla. Kierrettiin lähes kaikki perinteiset paikat Kensingtonin palatsista, Hydeparkin kautta Buckinghamin palatsille. Ja nyt kaikki varmaan vihaa miekäläistä täysin, mutta viimeinen kohde oli pienoinen pettymys. En oikein itsekään osaa sanoa mitä odotin, mutta jotenkin ei tullut sellaista wau-efektiä jota odotin. Tieysti ne sadat tuuppivat turistit ei varmasti auttanut, mutta ehkä seuraavalla kerralla saa paremman kuva. 





Kensingtonin palatsi ja puisto taas oli omalla tavallaan ihana. "Palatsi" ei ollut kovin kuninkaallinen, mutta tavallisuudessaan yleellinen ja miellyttävä. Puutarha taas kukkivien narsissien kanssa oli mieletön. Ei tainnut William ja Kate olla kotona, eipä ainakaan heihin törmätty kierrellessä. ;) 








Yhden pienen unelman toteutus oli päästä Brittish Museumiin. Olin lapsena täysin hurahtanut egyptin historiaan Faaraoihin ja pyramideihin. Suurin toiveeni oli päästä katsomaan Lähi-Itä/ Egypti näyttelyä, jossa oli näytillä myös muumioita. Pääsin katsomaan muumioita ja kaikkea jännää suoraan egyptistä. Näytteillä oli Kleopatran helmikoruja, vanhoja hieroglyphi kirjoituksia, patsaita ja ne Muumiot. Ei ollut Tutankhamonia paikalla, mutta olin ihan innoissani. Pikku tyttö sisälläni heräsi taas. Vaikka paikka oli täynnä tungeksiviä ja puokkoilevia koululaisia, niin oli se hienoa. Paikka oli niin suuri, että meinattiin lopulta eksyä koko museoon. Nauratti kun totesimme, ettei todellakaan löydetä ulos. Onneksi ne Exit kyltit siten löytyi, ettei tarvinnut kokea todellisuudessa Night at the Museum- elokuvaa :) 







Tulopäivä Perjantai oli St. Patrick´s Day, mutta juhlinnat jäivät hyvin vähäiselle. Olin matkustanut aamuyöstä lähtien vain parin tunnin unella, joten olin kuoleman väsynyt. Nukkumaan mentiin ajoissa, ja seuraavana päivänä oltiin valmiina turisteilemaan oikeen olan takaa. Jaksoimme päivän aikana kuitenkin tutkia Brittish Museumin sekä pyöriä mm. Covent Gardenissa 



Yksi ehkä ei niin tunnettu paikka, jossa halusin käydä on Nothing Hillin ja Kensingtonin kupeessa oleva Holland Park. Holland Parkissa on japanilainen Kyoto Garden, jossa on upea vesiputois, karppilampi ja RIIKINKUKKOJA. Monta riikinkukkoa siis. Paikka oli upea. Magnolia puut olivat kukassa ja riikinkukot esittelivät upeita sulkiaan. Toki pitivät myös aivan kaameaa ääntä. Oravat kirmailivat pähkinöiden perässä. 











Holland Parkista käveltiin sitten hiljalleen parin tunnin ajan Kensingtonin kautta Buckinghamiin. Matkalla käytiin pubissa haukkaamassa lounaaksi perinteiset Fish and Chipsit. Tarkoitus oli lähteä hieman shoppailemaan, mutta vaikutti siltä, että alkaa satamaan. joten Oxford Streetin sijaan suuntasimme bussilla Westfieldin ostoskeskukseen, josta löytyi kuitenkin pitkälti kaikki samat liikkeet, mutta sisätiloista. Ihan kiva oli siellä kierrellä, vaikkei alunperin ollutkaan tarkoitus kovinkaan paljon siellä shoppailla. 

Sunnuntaille oltiin sovittu kulinaristisia elämyksiä. Yksin suurimmista toiveista oli päästä syömään "hyviin ravintoloihin" joihin kuitenkin budjettimatkalaisella on varaa. Sunnuntai- aamiaiselle päädyttiin yhteisestä toiveesta SkyGardenin Darwin Brasserieen. Ravintola kuuluu Rhubarb- ravintoloiden konseptiin, jotka ovat maailman kuulun Heston Blumenthalin luomia. Ravintola sijaisti 36 kerroksessa ja näkymät oli piiitkälle yli kaupungin. Toki paikka oli siinä mielessä aika kuumottava, koska kärsin aika pahasta korkean paikan kammosta. Rohkaisin kuitenkin mieleni, ja olin hyvin urhea. Aamiaisbuffetti oli aivan mieletön. Buffetin lisäksi tilattiin keittiöstä Eggs Royal-annokset jotka vei kielen mennessään. Eli voin todellakin suositella muillekin. Kirkkaalla säällä näkyisi varmaan kymmenien kilometrien päähän, mutta eipä nytkään maisemissa ollut mitään valittamista. 





Päivä kierreltiin Kaverin kodin lähistöllä Battersean alueella, käytiin kahvilla ja kierreltiin kauppoja. Viimeiseksi illaksi oltiin varattu pöytä Jamie Oliverin Fifteeen ravintolasta. Hetken mietin, että uskallako lähteä liikkeelle lenkkareissani, mutta sinne mentiin. Onneksi ravintola oli sen verran rento, ettei kenkävarustusta tarvinnut hävetä. Oli laukussa varmuuden vuoksi mustat balleriinat, jos ovella tulee käännytys pois. Ravintola oli todella miellyttävä. Siisti, hieno, mutta riittävän rentoja ettei tullut vaivaantunut olo. Vaikka on ihana syödä hienosti, en todellakaan ole tyttö joka viihtyisi viiden tähden michelin ravintoloissa, pikku mustassa ja korkokengissä. Palvelu oli ystävällistä, vaikka pieniä kämmejä kävi toisissa pöydissä, ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus. Ravintola on myös todella kohtuu hintainen. Kallemmat pääruoat taisi maksaa n. 26 puntaa. 



Matkaa varjosti hieman Helsingin lentokentän lakkoilu uhat, joka oli ilmoitettu juuri lähtöpäiväksi. Onneksi matkasin sen verran aikaisin aamulla, ettei lakkoilu ehtinyt vaikuttaa omaan matkaan mitenkään. Paluumatkalla Helsingin päässä oli sen verran rankka sumu, että paluu lento oli hieman myöhässä. Kaiken kaikkiaan matka sujui järjettömän hyvin. En ole vuosiin matkustanut yksin, joten hieman jännitin miten kaikki sujuu. Gatwickin kenttä oli hieman sokkeloinen, joten hetken sai miettiä mihin seuraavaksi kuuluu suunnistaa, mutta selvisin. Kuten myös junasta Gatwickin kentältä Clapham Junktionin juna-asemalle, jossa ystäväni oli vastassa. Vaikka on tullut reissattua jonkin verran, yleensä matkassa on mukana kaveri joka on reissannut vielä enemmän ja tietää tarkalleen mitä pitää tehdä. Heidän vanavedessä on ollut turvallista mennä ajattelematta sen enempää. Ehkäpä tästä on hyvä rohkaistua ja seuraavaksi lähteä vaikka ihan soolo-matkalle johonkin :) Eipä koskaan tiedä. 



Joka tapauksessa matkakuume ei ole laantunut lainkaan, pikemminkin pahentunut. Kun tietää ettei varallisuus riitä lähtemään ihan heti uudelle matkalle, niin halu lähteä on vielä suurempi. 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Laskiaislauantai ulkoilmassa.

Tässä viikko on vietetty enemmän tai vähemmän sairastellessa hemmetin sitkeän flunssan kourissa. Nyt olo alkaa olla jo kohtuullisen ihmismäinen, mutta hyvällä omallatunnolla olen viikonlopun viettänyt pitkälti maaten peiton alla. Tänään jo jaksaa tehdä jotain muutakin ja kävin treffaamassa kaverin pientä vauvaa ja kaveria siinä sivussa. 



Viimeviikonloppu tosin meni aktiivisemmissa merkeissä, vaikka sunnuntaina jo flunssa veti voimattomaksi. Lauantaina oli niin mielettömän ihana talvipäivä, ettei sisätiloissa kökkiminen tullut mieleenkään. Sain houkuteltua mukaan ulos koko sisaruskatraan ja siskon pesueen. Suuntasimme Ruissaloon Saaronniemeen nauttimaan aurinkoisesta talvipäivästä. 



Lapset peuhasi lumihangessa ja leikkitelineillä kun me "aikuiset" (en siis vieläkään miellä itseäni mitenkään aikuiseksi, vaikka 30 on enää muutaman kuukauden päässä) hörpittiin kuumaa kahvia ja paistettiin nuotiolla makkaraa. Ei paskempi lauantai. 



Parasta kaikessa oli tosiaan päivä rakkaiden sisarusten kanssa. Pikkuveljeä tulee nähtyä muutenkin harvemmin joten oli äärimmäisen iloinen yllätys että herra lähti matkaan mukaan. Alunperin oli tarkoitus käydä häneltä vain varastamassa nuotiopuut :) 



Päivä päättyi upeaan auringonlaskuun jäisen meren taivaanrannan taa. Vaikka seurauksena oli yli viikon kestävä flunssa, oli se sen arvoista. Suomen talvi, kun se todella on se talvi, on aivan upea. Sanoo keskikesän lapsi, joka vihaa talvea. 




tiistai 20. joulukuuta 2016

Happy, new Me.

Olen tässä syksyn ja talven mittaan käynyt läpi viimevuotisia vastoin käymisiä ja miten siitä noustiin. Aika tarkkaan vuosi sitten päättyi lyhyt, mutta sitäkin rankempi työttömyysjakso, joka johtui hyvin äkillisestä ja äärimmäisen yllättävästä työn päättymisestä. Asia saattoi vaikuttaa silloin hyvin kohtuuttomalta, väärältä ja  sai aikaan hyvin vihaisen nuoren naisen. Tosin ei pidä valittaa, koska parin kuukauden työttömänä olo on pientä verrattuna vuosien työttömyyden parissa painiskelevien elämään. Kaikki kun ei kuitenkaan ole työttömänä omasta valinnastaan ja todella tekee töitä sen eteen että työllistyisi, vaikka työvoimatoimiston väki tuntuikin asiaan näin suhtautuvan.

Näin vuosi jälkeen päin kun elämä on ottanut taas virtaa, osaa ottaa vähn erilaista näkökulmaa asioihin. Elämässä tulee vastoinkäymisiä, ja tämä omalla kohdallani oli ehkä se toistaiseksi merkittävin. Mikä taas kertoo siitä, miten onnellista elämää on oikeasti saanut elää.
Tämän vastoinkäymisen seurauksena möyös löysin itsestäni aika sisukkaan tyypin. Vaikka välillä itketti ja iski epätoivo sen suhteen, että kukaan enää palkkaisi minua, ei luovuttaminen tullut mieleenkään. Ja ehkä jopa opin hieman itsekin löytämään itsestäni niitä hyviä puolia. Kymmenien ja taas kymmenien työhakemusten jälkeen se "Kehu itseäsi"- moodi ei ollut ehkä enää niin vaikeaa.



Ja ehkä se kiukkukin laantui hiljalleen, vaikka edelleen koen, että tyyli jolla asiat hoidettiin oli todella huono. Ei se kiukuttelu kuitenkaan mitään auta. Asioita tapahtuu ja aina ei voi kaikesta tykätä, mutta elämä jatkuu. Positiivinen asennoituminen asioihin ja sen valituksen jättäminen on tähtäimessä jatkossakin. Tämä homma koitui lopulta todelliseksi onnenpotkuksi, jonka seurauksena olen Tammikuussa aloittamassa uudessa työssä, josta tulen varmasti todella tykkäämään ja olen hyvin innoissani tästä.

Vuosi on ollut aika väsyttävä kaikkien uusien juttujen myötä ja vapaiden sekä lomien vähyyden vuoksi, mutta olen myös löytänyt uusia ihania ihmisiä, saanut niin paljon onnistumisen kokemuksia ja viettänyt ihania hetkiä parhaimpien ystävien kanssa. Reissu Wieniin, siskon muksujen kanssa vietetyt hetket, töissä saadut kehut ja onnistumiset.
Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut vuosi. Olkoon viimeisetkin päivät näin kivoja.

Nyt olen ns. Joululomalla alkuviikon ja jouluksi menen töihin, joten joulun vietto jää tänävuonna vähemmälle. Ensivuonna alkaa "uusi elämä", jollaista en ole viettänyt toistaiseksi vielä lainkaan. Kaikki viikonloput ja pyhät tulee olemaan vapaalla tulevan polityön myötä. Ehkä elämäkin saa jollain tavalla jonkinlaista rytmiä vihdoin.



Tämän myötä kaikille oikein ihanaa ja rauhallista Joulun aikaa, täällä on lahjat paketissa, valmiina eteenpäin toimitettavaksi. Jouluruokatilaus on tehty, joten ruokakauppahelvetiltä vältyttään tänävuonna. Askartelut on valmiit, vielä pientä siivousta niin Joulu saa tulla.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kesä on ohi, loma jatkuu.

Nyt ehkä on jo munkin aika hyväksyä se fakta, että kesä on ohi. Mulla kuitenkin jatkuu kesäloma vielä hiukan ensiviikon puolelle. Suomessa kelit ei ole ollut ehkä kaikkein kesäisimmät, viikonlopun myrkykin huomioiden. Onneksi sentään aurinko on jaksanut pilkistellä päiviemme iloksi. 



Loman alkajaisiksi karkaisin kaverini kanssa pitkäksi viikonlopuksi Wieniin, jossa sitten ne kesäkelit todella jaksoi helliä. Lämpötila huiteli joka päivä yli kolmenkymmenen ja yhden yhtä pilvenhattaraa ei tainnut taivaalla näkyä koko aikana. Ja tää nautti sydämensä kyllyydestä jälleen jalat puhki. 

Wien on upea kaupunki jos sattuu nauttimaan historiasta ja museoista ja vanhasta arkkitehtuurista. Neljän päivän aikana ollaan käyty museoissa varmasti enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Itävallan keisarillinen historia on jo ennestään jokseenkin tuttu, koska lapsena rakastin tälläisiä romanttisia historiallisia tarioina. Sissi-keisarinnan elämä oli siis tuttua, jotain oli aivan uskomatonta päästä "kävelemään Sissin jalanjäljillä". Kaikki keisarilliset palatsit ja rakennukset vei kyllä aivan mennessään eikä aina tiennyt mihin suuntaan olisi kuulunut katsoa. 



Aloitimme reissun torstaina heti aamusta, joten Wienissa oli heti koko päivä aikaa nauttia olostamme. Aloitimme tutkimusmatkan Schönbrunnin palatsin alueelta, joka sijaitsi näppärästi 15 minuttin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Ihmisiä oli tautisesti, mutta paikka oli niin upea ettei siitä oikeastaan ehtinyt häiriintymään. Itse palatsi ei sinänsä ollut muihin Keisarillisiin palatseihin verrattuna erityisen upea, mutta ne puistot!!! 





Palatsin alueella riitti katseltavaa koko päiväksi, sillä alueelle mahtuu aivan valtavan ja kauniin puistoalueen lisäksi mm. Tiergartenin eläintarha (ne pandat!!), erinäisiä kasvihuoneita ja mm. puiston labyrintti. Eläintarha oli pakollinen pysäkki meille melkeen kolmekymppisille, koska panda, koalakarhut, orangit ja pingviinit. Naurettiin itsekin siellä ollessamme, että kuvasta puuttuu jotain, koska melkein kaikilla siellä olleilla oli mukana reipas lapsikatras. Ja me tungeksittiin kilpaa niiden lapsien kanssa mahdollisimman lähelle niitä eläimiä. xD Puistossa saatiin menemään ensimmäinen päivä helposti kaikkea ihastellen. Illalla käveltiin takaisin hotellille, syötiin ja kaaduttiin molemmat sänkyyn niin että molemmat oli unessa jo ennen kuin pää osui tyynyyn. 










Seuraavat päivät vietettiin kierrellen enimmäkseen keskustan aluetta ja sen museoita. Kuljeskeltiin katuja, poikettiin pikkukujille katselemaan muutakin Wieniä ja löydettiin aivan ihana pikku ravintola josta saatiin varmaan koko matkan parhain ateria. Emäntä oli ihana vanha Wieniläisrouva, joka henkilökohtaisesti huolehti että meillä oli kaikki hyvin. Olisin voinut istuskella siellä vaikka loppu päivän. Tietysti matkan aivan ehdottomasti pakollinen stoppi oli Sacher Hotel ja se kuuluista originaali Sacher torte. Mä löysin kakkutaivaan!! Aivan taivaallisen hyvää. Lentokentältä piti tietty ostaa vielä paketillinen Sacherkahvilan leivoksia tuliaisksi ja äiti niitä kävi jo maistelemassa. Ei ollut kuulemma huono tuliainen. 



Praterin huvipuisto jäi tällä kertaa katselematta, vaikka olisin ehdottomasti (korkeanpaikan kammosta huolimatta) mennä katsomaan miltä auringonlaskussa kylpevä kaupunki näyttää vajaan 65 metrin korkeudesta Riesenradin maailmanpyörästä. Ehkä ensikerralla. Puiston ohi kuljimme matkalla Tonavan varrelle, josta toki saimme nauttia upeasta helteisestä auringonlaskusta. Samalla söimme hyvin mielenkiintoisessa turkkilaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää, ilmapiiri hyväntuulinen, ei ehkä se mitä ensimmäisenä Wienissä olisin odottanut. 











Tykästyin kaupunkiin ja sen kulttuuriin ja rentoon ilmapiiriin. Jos aikaa olisi ollut enemmän, niin olisi voinut aikataulun vetää vähän rennommaksi. Nähtävää oli todella paljon ja maljon jäi myös näkemättä. Myös kaupungin ulkopuolella olisi ollut reilusti alueita joilla mielelläni olisin käväissyt. Puhumattakaan Tonava-risteilystä Bratislavaan. Olisimme halunneet mennä konserttiin tai vaikka Oopperaan, mutta kun ei asiaa oltua ajateltu etukäteen niin tulimme siihen tulokseen, ettei meillä oikein ole vaatteita niin hienoihin paikkoihin missä konsertit olisi järjestetty. Onneksi Hoffburgin puiston viulunsoittajapoika tarjosi pienen konserton. 




Euroopassa on paljon nähtävää vielä, mutta jollain tavalla tuli tunne, että tänne vielä palaan.