Sunnuntai-illan fiilistelyä.

Tässä pieni pala tunnelmaa sateiseen sunnuntai-iltaan. 

Enjoy :)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Vuosi vetelee viimeisiään ja toden teolla vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut osittain jopa enemmän kuin laki sallii. Jostain syystä kun miettii mitä viimeisen vuoden aikana todella on tapahtunut miettii lähinnä niitä huonoja kokemuksia ja tapahtumia. Edellisessä postauksessa valitin sitä miten en ole saanut aikaiseksi juurikaan mitään niin toisaalta onhan sitä tullut vastaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Erityisesti viimeisen kuukauden aikana.

Taannoin tuossa hieman ennen joulua, koin kuitenkin sen pahimman rysäyksen kun kolaroin autoni moottoritiellä. Varsinaisesti koko homma ei ollut mitenkään paha ja ainoastaan meikäläisen auto sai hieman iskua, mutta voin rehellisesti sanoa, että siinä kun lähtee auto hallinnasta ja pyörii ympyrää keskellä moottoritietä, ei ehdi ajatella muuta, kuin että selviäisi hengissä. Mukana oli enemmän onnea kuin voi toivoa ja mitään sen suurempaa ei tapahtunut. Isoimman kolauksen sai auton puskuri ja meikäläisen itsetunto autoilijana. Eilen kun vihdoin sain auton takaisin ja ajoin sen Turusta takaisin kotiin, sitä samaista pahamaineista motaria pitkin, niin lievästi vähätellen hieman jännitti. Hengissä selvittiin kuitenkin. Niin auto kuin minäkin.

Jouluna sain kuitenkin lepuuttaa niin kolahtanutta itsetuntoa kuin yleisesti hermoja ja jalkoja perheen parissa rakkaalla mökillä. Joulukuusi, kymmenet kynttilät ja se LUMI!! Vaikka olen vanoutunut talven vihaaja, niin jouluna kuuluu olla lunta, ja sitähän oli. Mahtavinta koko joulussa oli se, että pääsin oikein ajan kanssa viettämään aikaa rakkaan ihanan kultaisen siskon tyttöni kanssa. Pulkkamäessa lumi lensi niin ettei välillä nähnyt missä on taivas ja missä maa. 

Tuli myös leivottua muutamat pasteijat ”Pappalle”, eli meikäläisen isukille. Voitte vaan kuvitella sitä naurun määrää kun 2v. tyttösen kanssa aletaan leipoa. Sotkusta ei kannata puhuakaan, mutta oli niin kivaa, että vieläkin poskia pakottaa. Mussukka on muutenkin niin rakas pakkaus, että tällä elää vaikka minkä kriisin ja kauheuden yli.

Nyt alkaa lomakin lähestyä loppuaan ja uuden vuoden vietänkin jo sairaalan rauhassa. Ehkä on sen verran rauhallista että ehtii muutamat raketit bongata parvekkeelta. Loistavaa loppu vuotta ja toivottavasti parempaa alkavaa vuotta kaikille. Ehkäpä ensivuosi alkaa paremmissa merkeissä kuin tämä loppuu. 

Pikainen katsaus kuluvaan vuoteen

Nyt alkaa lähestyä taas se aika vuodesta kun mielessä pyörii kaikki ne asiat jotka vuoden aikana jäi tekemättä. Vaikka olenkin hehkuttanut jo pitkään tätä täydellistä elämän muutosta jonka viimevuoden puolella toteutin niin nyt alkaa jo jollain tavalla elämä pyöriä samaa rataa. Ei tule lähdettyä ja koettua samalla tavalla kuin olin ajatellut. Toki seikkailuja ja aivan ihania hetkiä vuoden aikana on tullut kohdalle enemmän kuin voi toivoa.

Seuraavalle vuodelle on tullut siirrettyä paljon toteutettavia asioita. Ostin viime kesänä uuden ihana vihreän polkupyörän, jotta tulisi kierreltyä lähiseutuja enemmän ja tutustuttua uusiin maisemiin, mutta liian usein tuli vedottua sateeseen tai työpäivän jälkeiseen väsymykseen. Toki nyt syksyn ja alkutalven aikana olen jo kävellyt pitkin Vantaajoen lähialueita ja löytänyt aivan mielettömän upeita kuvauskohteita ja paikkoja jossa vaan unohtaa asuvansa keskellä Suomen vilkkainta ”metropolia”.  Se on se yksi syy miksi olen tykästynyt tähän paikkaan. Koti-ikävä ei ole niin suuri kun lähtee miettimään niitä hyviä puolia asua 200 kilometrin päässä koko perheestä, suvusta ja suurimmasta osasta ystäviä ja tuttuja. J

Kuitenkin pieni morkkis on päällä kun kovalla innolla lähti miettimään mitä kaikkea on tarkoitus tehdä. Toki osan olen jopa saanut toteutettua. Suurin unelma joka toteutui oli oman kunnon järkkäri kameran hommaaminen. Toki tässä kohtaa puhutaan täysin amatooritason kuvaamisesta, enhän mä todella tiedä valokuvauksesta mitään ja lähinnä pelaan kuvien kanssa koneella. Kuitenkin se on vienyt jo uusiin paikkoihin, vaikka kaikki lähipiiristä on jo aivan raivona sillä en lähde enää mihinkään ilman kameraa.

Keikoilla on tullut käytyä selvästi enemmän mikä on aina positiivista, sillä livekeikat on ainakin minulle henki ja elämä. Viimeisimpänä ja ehdottomasti vuoden parhaimpana Kuluvan viikon maanantailta Muse, joka pystyy jokaisella kerralla yllättämään aivan täydellisesti. Jos odottaa megalomaanisen upeaa spektaakkelia niin sen saa vähintään satakertaisena. Ja nyt on edelleen poskilihakset krampissa koko alkuviikon hymyiltyään. Ja toki tietysti jälkimainingit on olleet mitä mahtavampia. Ennakkomyynnistä saatiin liput plakkariin jo ensikesän stadikka keikalle, jolloin pannaan koko Töölö ja Pasila raikaamaan.

Yksi asia joka oli suunnitelmissa oli joulun alusajan ”hyväntekeväisyys”. Vantaalla toimiva Hope järjestö toimittaa apua lastensuojeluperheille erityisesti joulun alla ja kyseisen järjestön kautta olemme työporukalla keränneet pienoisen summan jolla hommataan lahjakortteja ja leffalippuja toimitettavaksi eteenpäin. Lapset saavat ehkä hiukan paremman ja iloisemman joulun. Omalta osalta joulut ovat aina olleet vuoden kohokohta ja olen aina ollut meidän perheen jouluhenkeä ylläpitävä osa. Joulu merkitsee yhdessä oloa, hyvin vointia ja rentoutumista. Ehkä tällä tavalla voidaan omalta osaltamme antaa sitä joulumieltä myös muille.

Ensivuoden tavoitteiksi jää ehdottomasti asia jonka vannoin jo erästa toista blogia kommentoitaessani, etten jää sohvaperunaksi, vaan menen, koen ja näen. Uusia asioita, uusia ihmisiä ja uusia paikkoja. Täällä paakaupunkiseudulla on vielä niin paljon upeita paikkoja nähtävänä. Ja ne kaikki kahvilat, kirpparit ja ravintolat. Ja tietysti tulevat musa jutut.

Aivan ihanaa, rauhallista Joulun odotusta ja uutta vuotta. Toki hieman aikaisessa vaiheessa, mutta parempi näin, sillä loppu vuosi menee luultavasti hiljaiselon merkeissä.