sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Viikonloppu ylläri.

Viikonloppu sai eilen ihan uuden käänteen, kun aamusta heräsin ja pyrin ylös sängystä. Kokolailla olin ajatellut meneväni iltavuoroon, mutta sen sijaan päädyin kiukkuisena ja itkuisena Mehiläisen päivystykseen. Jostain kumman syystä meikän selkä oli vetänyt yön aikana täydelliseen jumiin ja jopa kahvin keittäminen oli koettelemus. Tässä sitä sitten maataan sohvalla hyvin eriskummallisessa solmussa, joka on ainoa hyvä asento tällä hetkellä. Ja siis olen nukkunut lähes vuorokauden kyseisen lääkärireissun suomien troppien ansiosta. 


Teetä ja sympatiaa. Ja ne viikonlopun muut eväät. 

Eipä ole meikän aikaisemmin tarvinnnut käyttää lihasrelaksantteja ja nyt tiedän että en käytäkään ellei ole pakko. Voipi olla että sinnnittelen iltaan ennen seuraavaa tablettia, koska tosiaan olen nukkunut melkein vuorokauden. Nyt selkä on ehkä hieman eilistä parempi. Ponnarin laittaminen ei tuonut kyyneleitä silmiin, mutta mukanan asennon hakeminen vie aikaa. Ja auton rattiin en todellakaan uskalla hypätä, joten pitää varmaan lahjoa pikkuveli kaupassa käyntiin. 

Vielä olisi huominen saikkua, joten tässä pitää yrittää parannella selkää, että selviää Tiistaiksi iltavuoroon. Ensimmäinen lääkärin määräämä sairausloma ikinä. Toivottavasti muiden viikonloppu sujuu mukavimmissa merkeissä. Ihanaa adventti Sunnuntaita!! 

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Vuosi 2013 kohta paketissa.

Minne ne vuodet aina menee? Jollain tavalla tuntuu että tämäkin vuosi on vaan juhahtanut ohitse täysin huomaamatta. Äsken oli kesä ja uitin varpaita mökkirannan vedessä ja nyt on lumi maassa ja kahden viikon kuluttua on jo joulu. Jouluun ollaan varustauduttu hienosti, äiti ja isä on kerrankin pari viikkoa lomalla jo ENNEN joulua joten meikäläiset voi ottaa iisisti. 



Joulun alusaika on blogimaailmassa yleisesti hieman menneen vuoden muistelemista, ja kun itsekin olen seuraamistani blogeista lueskellut toisten bloggaajien vuoden etenemistä pähkinänkuoressa sitä miettii itsekin mitä vuoden aikana on tullut tehtyä.

Erääseen suosikkiblogiini kommentoinkin jo, että tuntuu siltä, että muiden elämä ja niiden tapahtumat tuntuu aina paljon miellekäämmiltä ja hienommilta ja muiden elämässä tuntuu tapahtuvan paljon enemmän. Toisaalta olen pyrkinyt arvostamaan elämän pieniä asioita ja niitä arjen ihanuuksia. Vaikkei joka päivä tai edes joka viikko olisi suurta ja hohdokasta ohjelmaa, niin ei se haittaa. Ja onhan se vain niin, että ruoho siellä aidan toisella puolen vaikuttaa aina vihreämmältä. En ehkä ole saavuttanut vuoden ns. tavoitteita, mutta voin rehellisesti todeta olevani loppuvuodesta onnellisempi kuin alkuvuodesta. 

Aamutaivas ikkunanläpi.


Alkuvuoden ajan näin jälkikäteen kaikki tuntui todella vastenmieliseltä ja hankalalta. En ollut tyytyväinen. Päivät kului töissä ja illat kotona, eikä elämässä tuntunut olevan sitä jotain. Kesän aikana kypsyttelin ajatusta "kotiin" muuttamisesta. Ja loppukesästä päätös oli virallinen ja ensimmäiset työhakemukset lähetetty eteenpäin. 

Lokakuussa muutin takaisin koti-Turkuun. 

Joulukaupungin sydän <3
Enkä ole vielä katunut hetkeäkään. Vantaalle muuttaessani kaipasin vaihtelua ja halusin nähdä maailmaa toisesta vinkkelistä. Kahden ja puolen vuoden aikana kypsyin sille, että koti tulee olemaan Turussa, vaikka olisin missä. Täällä on kaikki rakkaat. 

Uusi työ on osoittautunut kaivatuksi haasteeksi. Rankanksi, mutta kuitenkin miellekääksi. 



Kaikkea tätä summatessani huomaa kyllä, että onhan sitä tullut tehtyä. Ja kuitenkin aika suuria päätöksiä kuuluu sen piiriin. Voisin listata kaikki konsertit, tapahtumat yms. missa vuoden aikana on tullut käytyä, mutten koe sitä tarpeellisesti. Pääasiat vuoden aikana tuli summattua. Tämän vuoden suurin teema kaiken kaikkiaan oli sen oman paikan ja oman tyytyväisyyden saavuttaminen. Ja loppujen lopuksi kaikki osapuolet ovat olleet suhteellisen tyytyväisiä. Paitsi ehkä ex-pomo ;) 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Lahjaongelmia.

Joulu on tulossa ja vaikka olenkin jo ostanut puolet tarvittavista kahdesta lahjasta se toienn puoli teettää ongelmia. Mitä ostaa kohta 6 vuotiaalle pojalle lahjaksi? Mitä kohta 6 vuotiaat pojat leikkivät, mistä ne tykkää? Kummitädillä olisi vaikka miten paljon hyviä ajatuksia yhteyseen tekemiseen, mutta ongelmana niiden toteutukseen on viimeisen kolmen vuoden aikana tapahtunut vieraantuminen kun asusteli 200 kilometrin päässä ja näki kaveria ehkä kaksi kertaa vuodessa. 

Toisen ongelman kyseisen lahjan hankinnassa muodostaa se, että kummipojalla on neljä vanhempaa veljeä, joten sitä tavaraa siellä kyllä on. Ja siksi omaperäisen kivan ja uuden lahjan hankinnassa on muutama muuttuja jotka vaikeuttaa valintaa. Ja kun itse on tyttö niin noi poikien lelut ja tavarat ei ihan juuri ole tuttuja. 

Siskontyttö ja tädin rakkaimmalle muruselle on tullut hankittua jo kaksikin lahjaa. Mikä sinänsä on hyvä, sillä tammikuussa nuppu täyttää kolme vuotta. Nuppu on pienestä saakka ollut leppäkerttu fani, joten löysin vahingossa jo kuukausi sitten täydellisen lahjan, jonka johdosta siskoseni ehkä lynkkaa meikän. Mutta kun se on niin ihana, että pidän sen melkein itse. Jokainen kohta 27 vuotias tyttöhän tarvitsee leppäkerttulattiatyynyn, eikös? 

kuva; K-Citymarket.fi


Toisen lahjan bongasin vahingossa Facebookin mainospalkista. Näitä mainoksia itse ainakin pidän suurimmalta osin humpuukina ja turhina mainoksina. Vinkee.fi nettikauppa osoittautui todelliseksi helmeksi. Tarina kaupan takana on yksinkertainen. Äiti halusi pojalleen turvallisen varustuksen pimeisiin iltoihin ja lähti väkertämään heijastinlliiviä. Upeat heijastin liivit perheen pienimmille pistettiin sitten kiinnostuksen myötä nettiin myyntiin. Tämän ostin itse Nupulleni:


Ja siis ongelmana nyt on ainoastaan se missä järjestyksessä lahjat annan. Mietiskelin että Joulupukki voisi tuoda Liivin ja meikä itse voisi synttärilahjaksi antaa tyynyn. Koska siis haluanhan nähdä edes toisen reaktion, kun jouluaaton murunen vietää siskon siipan vanhempien luona. 

Mutta se kummipojan lahja. Tämän takia mä inhoan lahjojen ostoa, vaikka rakastan lahjojen antamista. 

Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!!! 


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

"Better stand tall when they're calling you out , Don't bend, don't break, baby, don't back down"

Puolitoista kuukautta sitten otin uuden suunnan ja astuin kohti uusia haasteita. Puolitoista kuuakutta uudessa duunissa, jossa opiskelija ovat reputtaneet harjoittelunsa jo ensimmäisten viikkojen aikana ja uudet työntekijät lopettavat jo alkumetreillä. Okei kuulosta dramaattisemmalta kuin mitä se oikeasti on, mutta kuitenkin. Paikka on rankka. Töitä saa tehdä jokaisen vähäisenkin sentin edestä ja usein päivä päättyy ylitöihin.

Mutta... pärjään. Ja vielä suhteellisen hyvin mielestäni. Toki päivän päätteeksi n. klo 16 kotiin päästyäni olen täydellisesti valmis nukkumaan. Työkaverit alkaa päästämään mukaan porukkaan jo kunnolla, vaikka mielestäni alusta saakka muut on suhtautunut minuun uutena työntekijänä suhteellisen hyvin. Olen saanut käsityksen osastosta, ettei siellä kovin heikkohermoiset pärjää. Täytyy pitää jalat maassa ja osasta pitää kiinni omasta mielipiteestään. Ja käsittääkseni myös työntekijät osastolla ovat hyvin tietoisia omasta mielipiteestään ja omasta arvostaan.

Puolitoista kuukautta on mennyt ja siis olehan vasta erittäin alussa urallani kyseisellä osastolla, mutta mielestäni olen saanut hyvän alun. Saa nähdä tuleeko pidemmän päälle enemmän huonoja puolia ilmi, mutta toistaiseksi olen tykännyt. Onhan se rankkaa, mutta työntekoa en ole koskaan pelännyt. Ja nyt kun urani siellä on hyvin vauhdissa, jaksaa jo keskittyä muihinkin.

Arvatkaa miten ihana on ollut nähdä kaikkia vanhoja tuttuja ja rakkaita ihmisiä. Tänne tullessani oli odottamassa iloisia yllätyksiä, ja nyt ollaankin järkkäilemässä mm. vauvakutsuja. Jollain tavalla hullua ajatella että kaverit ovat perustamassa perheitä ja menossa naimisiin, kun itse en koe itseäni edes mitenkään täysin aikuiseksi. Johtuen varmaan osittain tämän hetkisestä asumisjärjestelyistä vanhempien ullakolla.

Kämpän haku on edelleen täysin vaiheessa, tuntuu että mistään ei löydy sitä MUN asuntoa. Alkaa hieman tuntua että meikäläisellä on hieman turhan tiukat kriteerit. Yhden asunnon bongasin Naantalista, mutta vielä ei ole sieltä suunnalta kuulunut mitään. Haku on päällä niin sanotusti, ehkä joulun jälkeeen alkaa tippua enemmän potentiaalisia asuntoja. Aika näyttäköön.

Joulun odotus alkaa jollain tavalla olla jo ajankohtaista kun eletään jo Marraskuun puoltaväliä. Sain viikonloppuna tietää että olen lähes koko joulun vapailla, joten pääsen sitä joulua tosiaan viettämäänkin. Kynttilöitä on viljeltynä joka nurkkaukseen, joten sieltä sitä joulun tuntua tulee jo jollain tavalla. Kaupoissa jouluhelvetti on kuitenkin jo päässyt valloilleen ja ostinpa Kummipojallekin jo joulukalenterin valmiiksi. Ja olen ostanut jo ensimmäisen joululahjan.

Sellaista tänne suuntaan tältä erää. Uusia tuulia odotellessa, ja sitö halvatun asuntoa...

torstai 10. lokakuuta 2013

Oma kolo ja uusi työ.

Huhuh mikä viikko. Sunnuntaina klo 9.00 isukki pikkuveljen kera kaarsi entisen kotini pihaan kuorma-autolla noutamaan tytteliä kotiin. Koko sunnuntai päivä meni ravatessa rappusia laatikoiden ja hyllyjen yms kanssa ja arvatkaa onko kintut vieläkin hellänä tästä. Nyt muutamia päiviä täällä hääränneenä olen saanut oman koloni vihdoin lähes asuinkuntoon. 



Oma kolo löytyy tismalleen samasta paikasta kuin kuutisen vuotta sitten äidin ja isän omakotitalon yläkerran peräkammarista. Pelkäsin kuollaksenikin miten ahdistavaa "kotiin muuttaaminen" tulisi olemaan, mutta jollain tavalla jo viiden päivän jälkeen tunnen oloni niin paljon kotoisammaksi kuin edellisessä kommuuni asunnossani Vantaalla. Omaa rauhaa tuntuu olevan enemmän kuin odotin ja vanhempien "ahdistelu" on jäänyt hyvin vähäiseksi. Äiti keittää aamukahvit valmiiksi ennen aamuvuoroon lähtöä ja isukki kuorsaa kotoisasti alakerran sohvalla rankan työpäivän jälkeen. Asiat eivät ole juurikaan muuttuneet vuosien saatossa. 



Mikä tosin on muuttunut on minä itse. Olen työssäkäyvä "vakavasti otettava aikuinen". Kaipaan omaa asuntoa vaikka viihdyn täälläkin. Kuusi vuotta poissa kotoa tekee sen, että 26 vuotiaana ei enää tee mieli majailla vanhempien luona. Isä on enemmän kuin innoissaa ja puhuu siitä miten järkevää on että asun vanhempieni talossa, enkä joudu maksamaan vuokraa vieraalle taholle. Pelottaa mitä siitä tulee kun löydän sen asunnon jossain vaiheessa. Ajattelin taloudellisuuden puolesta majailla täällä joulun yli ja alkuvuodesta aloittaa aktiiviset etsinnät. Koko ajan selailen ilmoituksia, ettei se unelma-asunto mene vain sivu suun. 

Aloitin uudessa työpaikassa maanantaina ja olen täydellisesti pyörällä päästäni. Uudet kuviot, uudet tietokoneohjelmat ja uudet työkaverit. Voitte kuvitella varmaan ettei iltaisin ole tarvinnut hakea unta kovinkaan kauan. Tänään vietin ensimmäistä vapaata ja nukuin melkein puoleen päivään. Flunssa tuntuu tekevän tuloaan joten se tuli varmasti tarpeeseen. 

Uusi elämä aluillaan rakkaassa kotikaupungissa. Uudet seikkailut edessä uuden HAASTEELLISEN työn edessä. En tiedä sydänpotilaan hoidosta juurikaan mitään mutten malta odottaa oppivani uusia asioita. 

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Muuttoa, jäähyväisiä ja kaaosta.

Ensimmäinen rauhallinen hetki sitten syyskuun 17. päivän. Kaikki tapahtuu kovin nopeaan tahtiin joten oikeastaan nyt vasta ehtii hengähtää ja miettiä että mitäs hittoa tässä todella on tapahtumassa. Muuttoauto on buukattu sunnuntaille, jolloin tämä neiti jättää Pääkaupunkiseudun tomut taakseen ja suuntaa kohti kotia. Uusi työ alkaa jo maanantaina ja arvatkaas miten paljon jännittää. Ortopediasta kardiologian pariin hyppääminen ei todellakaan tule olemaan helppoa, mutta eipä tässä helppoa haettukaan. 

Tavarat alkaa nyt olla käytännössä pakattu, lukuun ottamatta niitä pieniä tavaroita ja vaatteita joita tässä vielä tulee tarvitsemaan. Äidin kanssa puhelimitse konsultoitu asioita noin sata kertaa. Muutto takaisin kotiin hirvittää ehkä hieman vähemmän kuin viimeksi. Mutta kuitenkin tämä on täysin VÄLIAIKAINEN ratkaisu. Vanha huone on äidin kertoman mukaan raivattu tyhjäksi meikäläisen tuloa varten. Saa nähdä miten kauan kestää että vanhemmat alkaa asettamaan kotiintulo aikoja yms teinitytön rajoja. No joo ei kai sentään. Ainakaan toivottavasti. Onhan siitä jo kohta kuusi vuotta kun viimeksi olen asustellut perheen kanssa saman katon alla. 

Perjantaina tulee "vanhoja" työkavereita viettämään läksiäisiä tänne laatikkohelvettiin. Viimeiset jäähyväiset sille sakille, josta toivon kuulevani vielä paljon ja pitkään. Niin rakkaita ihmisiä työkavereista on tullut kahden ja puolen vuoden ajan. Itkulta tuskin vältytään, kuten tuli jo maanantaina todistettua viimeisen työpäivän jälkeen. 

Uudet haasteet odottaa ensiviikolla, toivottavasti niistä selvitään hengissä. Jollain tavalla en edes jännitä itse työtä vaan lähinnä uusia työkavereita. Onneksi löytyy sen verran rämäpäisyyttä tästä tytöstä, että uskaltaa heittäytyä tyhjänpäälle. Seuraavassa päivityksessä todennäköisesti päivittelen kaaosta ja kauheutta uudessa työpaikassa. Viikonpäästä sen sitten näkee. Hyppy tuntemattomaan alkaa tästä! 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Dreams do come true

Tää päivä on mennyt horroksessa, ilosta riemuiten ja mielettömän hämmennyksen vallassa. Ja aivan järkyttävä idioottihymy kasvoilla. Varmaan voitte jo arvata mistä on kyse, sillä viimekuukausien teema on pyörinyt asian ympärillä aika tiiviisti. 

Olin aamulla työhaastattelussa jonka päätteeksi otin vastaan uuden työpaikan. Nopeaa toimintaa, eikös? Haastattelu suoritettiin hieman eri ilmapiirissä, kuin niissa muutamassa painajaisessa joista olen saanut viimeöinä nauttia. Kaikki kolme haastattelijaa haastateltava mukaan lukien ratkesivat naurusta aika ajoin ja olivat muutenkin suhteellisen rentoja. Siitä jäi todella hyvä mieli. Ja kun olin kertoman mukaan viimeinen neljästä haastateltavasta pienen odotuksen jälkeen sain kuulla "tuomion". 

Virka tällä kertää meni sivu suun, mutta sen sijaan sain pidemmän sijaisuuden. Toistaiseksi töitä on luvassa noin vuoden verran, jonka jälkeen katsotaan miltä asiat näyttävät. Luultavasti asia on ehkä jopa parempi näin kuin sen viran kanssa. Saa rauhassa maistella uutta aluevaltausta ja arvioida riittääkö omat rahkeet ja mielenkiinto. 

Aivan mieletöntä. Pieni riemuidiootti on pomppinut ympäri kämppää koko illan, siitä saakka kun pääsin takaisin Vantaalle. Ja arvatenkin muuttolaatikot on täyttynyt vaikka itse muuttoa saa odotella vielä kolmisen viikkoa. Väliaikainen etappi tulee olemaan rakkaiden vanhempieni luona, (isä on tällä hetkellä kuin naantalin aurinko ja hangon keksi samaan aikaan) mutta oman asunnon etsiminen alkaa intensiivisesti tästä hetkestä lähtien. Ajatus takaisin vanhempien luokse muuttamisesta 26 vuotiaana ei kovinkaan houkuttele, joten ei kutsuta sitä muuttamiseksi. Väliaikainen majoitus kuulostaa paremmalta. 

Mutta tämä neitokainen muuttaa takaisin kotiin. Turkuun. 

perjantai 13. syyskuuta 2013

Saisiko lisää lomaa, kiitos?

Kolmatta päivää töissä loman jälkeen ja tämä ensimmäinen aamuvuoro kyllä imi mehut täydellisesti. Kolmen viikon täydellisen laiskottelun ja oloneuvoksena olon jälkeen ei ihan toi 5.45 herätys kovin lämmittänyt. Töissäkin nauroivat osastonhoitajasta lähtien vedet silmissä, kun kiskoin kolmatta kuppia kahvia ja kaadoin maidon sijaan piimää kahvin sekaan. Joo väsyttää vieläkin. 

Loma tosin oli loistava. Viikko mökillä täydellisessä hiljaisuudessa ja rauhassa oli juuri mitä voi toivoa sen jälkeen kun on koko kesän painanut töitä niska limassa jumalattoman kuumassa sairaalassa. Ja se että pääsi tipauttamaan itsensä laiturilta mereen joka kerta kun alko lämpö ja aurinko ahdistaa. Vaikka eihän se ahdistanut, sinne mereen oli vaan niin kiva polskahtaa :) 

Aika kamalan näköinen paikka eikös?
Loma sisälsi myös pienimuotoiset ja suhteellisen villit kekkerit työkavereiden kanssa, sillä osa nuoremmasta porukasta lähti "maailmalle" työntouhuun haettuaan ensin vauhtia meidän keskuudesta. Omalta osalta se projekti on vielä hieukan kesken, mutta siitä lisää kohta. Työkavereiden kanssa kun lähtee ulos, ei todellakaan koskaan tiedä mihin päätyy lopulta. Tällä kertaa päädyttiin Circukseen yksityisbileisiin hieman sivuoven kautta. Ja tanssittiin jalat puuduksiin ja päät pyörälle. Seuraavana aamuna saattoi olla hieman hiusraja aristava. 

Omat läksiäiset toivon mukaan on aika piakkoin, sillä kaiken työnhaun ja ilmoitusten selaamisen tuloksena olen VIHDOIN saanut ensimmäisen haastattelun buukattua ensiviikolle. Töissä kovin harmittelivat, mutta itse kyllä jännittää enemmän kuin laki sallii. Haku prosessia on hieman hidastanut Turun puolessa TYKS:an YT-neuvottelut, sillä niiden tiimoilta kaikki työhönhaku ilmoitukset onvedetty pois. Nyt bongasin onneksi suhteellisen mielenkiintoisen paikan Kaupungin sairaalasta, vaikkei se nyt ehkä ihan ensisijasessa asemassa ollutkaan. Varmasti opettavainen ja mielenkiintoinen paikka. Kaupungin sairaalan maine nyt kuitenkin on ehkä hieman urbaaneihin legendoihin perustuvaa. 

Loppu lomasta sain vihdoin kahden ja puolen vuoden jälkeen suostuteltua siskon perheineen visiteeraamaan allekirjoittanutta PK-seuddun puolella. Maailman matkaajan elkein porukka asteli ulos junasta ja 2,5v. siskon tyttö riemusta hihkuen kun pääsi junaan. Korkeasaaren reissu ole enemmän kuin menestys. Riikinkukot sai kyytiä ja vaikka voisi kuvitella Leijonien ja Tiikereiden olevan ne pelottavat otukset niin lopulta pelottavin kaveri oli Pikkupanda puun oksaltaan. Siitähän se parku tulikin.

Hurjat Lei... eikun Tiikerin metsästäjät. 

Loma päättyi vesipedon kesyttämisen Flamingon vesipuistossa. Oma takamus on vieläkin hieman hellänä siitä pienestä pyllähdyksestä kun siskontyttö päätti juosta pää edellä liukumäkeen. Pitihän se kiinni saada ennen sitä ja lopulta se olin minä joka meni pää edellä sitä liukumäestä. Ja yksi pikkuneiti jäi liukumäen yläpuolelle naurusta katketen. No joo olihan se varmaan aika huvittavaa vaikkei itseäni naurattanut sillon kovinkaan paljon. Ni vesipeto tuli kesytetyä ja kun päästiin kämpille kaveri veteli jo sikeitä takapenkillä vaikkei automatkaan mennyt kuin viisi minuuttia.  Rusina- koira (mun adoptoitu pehmokoira) sai päiväunikaverin ja meikäläisen sydän oli sulaa kun katselin oven raosta neidin tuhinaa keskellä meikän sänkyä ja tyynykasaa kaksikertaa yhtä iso pehmokoira kainalossaan. Tädin sydän on vieläkin ihan sykkyrällä ajatuksesta. 

No joo lomaa voisi saada lisää, mutta tässä kohtaa kun on toivon mukaan piakkoin työpaikan vaihdos edessä, voipi olla että menee hetki ennen seuraavaa lomaa. Sitä odotellessa ja vaihtelua kaivatessa. 

maanantai 26. elokuuta 2013

Lomalla viimeinkin

Kauan odotettu kesäloma on täällä. Ensimmäinen lomapäivä on takana ja nyt jo tuntuu niin paljon virkeämmältä ja iloisemmalta kuin Torstai-aamuna, jolloin jätin viimeksi työpaikan oven mahdollisimman kauan taakse.

Nyt olen mökillä. Viikonloppu on vietetty hiekkakakkujen parissa, onkien merestä yhtä pientä vesipetoa ja lukien Rasmus-nallea. Nyt on sisko perheineen lähtenyt takaisin kaupunkiin ja minä jäänyt isän kanssa mökille vielä muutamaksi päiväksi. 

Tänään en ole tehnyt mitään. Maannut rannalla kirja kourassa, nukuin kolmen tunnin päivä unet, söin omia omia omenoita välipalaksi. Eli siis lomailen. Netti yhteys on kiven alla ja tämänkin postauksen näpyttelen epämiellyttävästi iPhonella, joten pahoittelut kirjoitusvirheiden paljoudelle. 

Inhoan sitä biisiä mutta en saa sitä mielestäni, joten: " Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin..."


Parainen, over and out. Palataan asiaan kun jälleen kotiudun sivistyksen pariin. 

torstai 22. elokuuta 2013

Yökön elämää...

Ja siis nyt ei puhuta pahoinvoinnista... Kolme yötä, lomaa kuumeisesti odottaen, olen viettänyt työn touhussa. Pimeässä hiljaisessa sairaalassa. Ja se loma, mainittakoon odottaa enää neljän tunnin päässä. Aikani kuluksi, kun hetkeksi vauhti hiljenee päätin pistää pienen päivityksen

Kahvia on kulunut nyt pannullinen kohta ehkä toinenkin. Alkuyö meni kovin vauhdikaasti ja jossain vaiheessa tuntui ettei kädet riitä enää siihen työmäärään. Nyt nautin hetken taukohuoneen pehmeästä sohvasta ja aamuyön päättömistä tv-ohjelmista (nolot vartalot). 

Ihanaa aamua kaikille jotka muutaman tunnin kuluttua heräilee kun itse köröttelen kohti "yö"unia. 


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Summer lovin´

Huh mihin tääkin kesä on taas mennyt.  Ja edellisestä postauksesta on sen pari kuukautta aikaa. Jos mulla olisi lukijoita olisi hirveä morkkis päällä moisesta hiljaiselosta ja maan päältä katoamisesta. No here w ego again ja vihdoin sillä paivitetyllä ulkoasulla. Vaikka en vieläkään osannut tai tajunnut miten saisin lookista just sellaisen kuin haluaisin. Nyt ollaan kuitekin taas askeleen lähempänä haluttua.






Kaikessa lyhykäisyydessään kesä on mennyt töissä. Loma on vielä edessä noin puolentoista viikon kuluttua. Nyt saa ihmetellä kuka idiootti ikinä on suostunut siirtämään lomaa Elokuun LOPPUUN??? Ja siis sitähän jatkuu vielä Syyskuun puolelle. Kerta se on ensimmäinenkin mutta kaipa tässä hengissä selvitään. Juhannuksen jälkeen mulla oli sentään viikon lomanpätkä, ja jos sitä ei olisi ollut, niin olisin painanut duunia tähän saakka enemmän tai vähemmän ranteet auki meiningillä. Nyt saa juuri lomalta palanneet työkaverit kuunnella reilun viikon meikäläisen ”kohta alkaa loma” rallattelua.



Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Siis töiden lisäksi, kukapa haluaa kuunnella valitusta hankalista potilaista ja loputtomasta loman odotuksesta. Juhannuskin on tainnut olla tässä välissä. Ja juhannus oli hiukan erilainen kuin mitä olin alun perin suunnitellut. Olin juhannuspäivän aamuun saakka töissä. Yövuorot oli napsahtanut meikäläisen hoidettaviksi tällä kertaa. Juhannus oli siis varattu koomailua, sohvalla makaamista ja armotonta mässäilyä varten. Ja olihan silloin mun synttäritkin. 25 vuoden kriiseily vaihtui kohta 30 kriiseilyyn kun siirryttiin sen 25-vuoden toiselle puolelle.  Kuitenkin Juhannuspäivän iltana, saunan jälkeen, pyjama päällä sohvalla maatessani sain puhelin soiton työkavereilta, jotka antoivat tunnin varoitusajan pistää neiti juhlakuntoon.



Sanomattakin selvä että tuli hiukan kiire. Tunti myöhemmin, hamonen päällä kaverin autossa matkalla ties mihin oli kyllä nauru herkässä. n. 10 tuntia myöhemmin palasin kotiin humalassa, onnellisena ja vielä ihmeissäni siitä että olin edelleen hereillä. Ja oli erittäin hauskaa. Tuli siinä valvottua neljä yötä putkeen.

Juhannuksen jälkeen sillä yhdellä lomaviikolla oli Rock the Beach- festarit Helsingin Hietsun rannalla. Auriknoa riittä ja kerrankin en todellakaan polttanut itseäni, vaikka vietimme koko pitkän päivän aurinkoa palvoen. Lukuunottamatta niitä muutamia kaatosade episodeja. Stone Sour, Nilly Talent ja Green Day rokkasi sen päivän muistin sopukoihin pitkäksi aikaa. 



Seuraava kesän kohokohta oli sanomattakin 27.7.-13 Olympiastadionilla. Muse Helsingissä. Keikka joka räjäytti tajunnan x100000. Olisikohan ollut viiden kerta kun kyseisen kokoonpanon näin ja edelleen he onnistuvat yllättämään ja ylittämään suurimmatkin odotukset. Aivan järkyttävän mieletön keikka. Ja biisit soivat päässä edelleen. Seurana oli paras ystävä ja pikkuveli, joten siitäkään en voi lähteä valittamaan. Seuraavaa kertaa odottaessa.




Kesään on kuulunut pickinejä Kaivariin, aurinkoa parvekeella ja kävelyjä Vantaajoen varrella. Kaiken kaikkiaan suhteellisen onnistunut Kesä sanoisin. Eikä se kesä ole vielä ohi. Porvooseen en ole VIELÄKÄÄN päässyt/jaksanut mennä. Riittäävän seikkailunhaluisia kavereita etsiessä J Jatkuvasta työnteosta huolimatta on ollut ihana kesä.




Ja edellisen postauksen muuttosuunnitlemista lisää sen verran, että pistin maanantaina kaksi hakemusta TYKSiin. Vielä viikon verran haluaikaa jäljellä ja nähdään pääsenkö edes haastatteluun. Jännittäviä aikoja eletään. Jos luonto suo niin lokakuun loppuun mennessä tämä neitokainen asustelee jälleen kotikonnuilla Suamen Turus.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Kesä ja uusia päätöksiä.

Kesään liittyy aina tietyt mielikuvat ja tietyt paikat jotka määrittelevät kesän alkaneen. Itselläni mielikuvat liittyvät tiukasti Turkuun, jossa olen elänyt elämäni ensimmäiset 24 vuotta. Torille ilmestyvä Jäätelökiskana toimiva ikivanha ratikka on se merkki, josta tietää että nyt tulee kesä. Ja sitä tunnetta, kun porukalla istuu Jokilaivoilla ilta-auringossa kesän ensimmäisillä ulko-ilma sidukoilla, on aivan mahtavaa.  
Ja nyt täällä pääkaupunkiseudulla asuessani on ollut sitä ihan hirveä ikävä.




Nyt on kuitenkin kesä. Vaikka ilmat on viilentynyt viime viikon helteistä niin Kesä on vihdoin alkanut. Ensimmäiset sidukat on hörpitty auringon laskiessa keskustan talojen taakse jokirannan vilistessä ihmisiä. Ratikalta on ostettu myös ensimmäiset jätskit. Ja ikävä kotiin on kova. Rakastan Helsinkiä ja Vantaata ja olen viihtynyt täällä aivan mielettömän hyvin, mutta…. Kotin on aina koti.




Päätökseni muutosta vahvistui kun viime viikonlopun vietin Turussa perheen ja ystävien parissa. Rakastakin rakkaampi siskon tyttö jäi mökillä itkemään Sini-tädin perään, kun lähdin kaupunkiin ja se sai sydämen särkymään. Parhaimmalla ystävälläni on iso elämänmuutos ja kriisi meneillään, enkä voi olla siellä fyysisesti läsnä auttamassa. Siskon kanssa alkaa välit olemaan kunnossa teini-iän valtaisten riitojen ja taisteluiden jälkeen. Mistä kaikesta jää paitsi kun asuu näin ”kaukana” perheestä ja siitä suurimmasta ja vanhimmasta ystäväpiiristä. 

Tiedän että jollain tasolla sitä katuu että ns. lähtee ”maitojunalla”  takaisin, mutta toisaalta jos nyt en lähde niin miten paljon sitä katuisi. Olen nyt kaksi vuotta asunut Vantaalla enkä hetkeäkään ole sitä katunut. Jos en olisi valmistuttuani lähtenyt muualle en olisi sitä todennäköisesti koskaan kokeillut. Piti katsoa miten pärjää ”isossa maailmassa”. Ja pärjäsinkin. Tämä alkaa jo kuulostaa selitysten etsimiseltä ja itsensä vakuuttamiselta, ja ehkä se jollain tasolla onkin, mutta kuten jo sanoin, Koti on koti.





En ole vielä uskaltanut asiasta jutella varsinaisesti perheen parissa, sillä isä varmaan tilaisi muutto auton siltä istumalta, mutta eiköhän isukki saa tyttönsä takaisin lähitulevaisuudessa. Katsotaan nyt ensin kesä ja miltä sitten tuntuu. Mutta nyt näyttää siltä, että Turku, here I come again. Syksyllä alkaa työn ja asunnon haku. Seuraavaksi pitäisi varmaan käydä pomon kanssa juttelemassa jatkoista.


keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Rakkaustarinan onnellinen alku.

Matkakuumeeni pienoinen helpotus oli matka Norjaan viime viikolla. Parhaan ystäväni vanhemmat kutsuivat meidän käymään Oslossa ja ensimmäinen ajatus nyt oli, että mitä siellä oikein voi olla. Ulkomaanmatkaa suunniteltaessa ei yleensä ensimmäisenä tule Norja mieleen. Kuitenkin uteliaisuus vei voiton ja nyt voin sanoa että olen täysin rakastunut maahan. 



Ihmiset siellä ovat avoimia ja ystävällisiä ja selkeästi suomalaisia positiivisempia. Toki tietysti japanilaisia turisteja löytyi myös enemmän kuin laki sallii. Reissun aikana sattui sopivasti olemaan vielä Norjan kansallispäivä 17. Maj joten ehkäpä se toi vielä positiivisemman sävyn kansasta. 




Matkassa oltiin kaiken kaikkiaan vaivaiset viisi päivää, jotka eivät tuntuneet riittävän mihinkään. Sunnuntaina haikein mielin piti palata takaisin Suomeen. Voin rehellisesti sanoa että tästä alkoi jonkin sortin rakkaustarina. Norja maana ei aikaisemmin ollut houkutellut lainkaan, mutta nyt jo mietin seuraavaa reissua ja mahdollista uutta kohdetta. Sairaanhoitajana tietysti kaikki nyt kyselevät että koska muutan sinne töihin. Ei lainkaan hassumpi ajatus sinänsä, mutta ehkäpä perhe ja ystävät Suomessa vievät vielä toistaiseksi voiton. 

Löysin uuden kaverin Homenkollenilta

Oslossa vietetyt päivät meni lähinnä nähtävyyksiä katsellessa ja paikasta toiseen rientäessä. Perjantain toki käytimme juhlimiseen yhdessä Norjalaisten kanssa. Aamulla riennettiin keskustaan, sillä päivän kunniaksi Oslon koulut järjestivät perinteisen Lasten Kulkueen läpi kaupungin. Kulkue kiersi Kuninkaan linnan ohi, jossa Norjan Kuninkaalliset olivat lapsia tervehtimässä. Ja me tietysti kamerat olalla muiden seassa.  



Illan notkuimme Oslon Hardrock Cafessa katsellen hilpeää tanssimista ja mieletöntä fiilistä nauttiessa. Aivan loistava ilta kaiken kaikkiaan.  Lauantai-aamu ei tietysti sitten lähtenyt käyntiin yhtä vauhdilla kuin aiemmat päivät. Ne pari viimeistä rommikolaa olisi voinut jättää ottamatta. sillä autossa matkaaminen, Vuonon rantoja mutkikkaita teitä pitkin kaahaillen, ei ollut kovinkaan mukavaa. :)



Aika loppui täysin kesken. Vielä olisi jäänyt paljon nähtävää, sillä jotenkin tuntui että paikat juostiin läpi, jotta saatiin kaikki nähtyä ennen kotimatkaa. Varmasti vielä palaan Osloon. Voin ehdottomasti suositella kaupunkia muillekin. Maana Norja on Suomeen verrattuna kallis, mutta eipä sitä joka reissulla tarvitsekaan päättömästi Shoppailla. Ostin toki itselleni ihanan Fjällrävenin Kånken Mini repun, jonka vahingossa bongasin suht. edulliseen hintaan. Pitäähän sitä jotain muistoa olla matkasta ja nyt se kulkee olalla mukana uusiin seikkailuihin. 



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Sunnuntaikuolema.

Huh mikä päivä. Tuli taas todistettua ettei opinnot menneet täysin hukkaan hiukan tiukemmankin tilanteen kohdalla. Ja sunnuntain iltavuorot kun yleensä on niitä "lepovuoroja" missä suurimman ajan viettää höpötellen höppänöiden tätien ja setien kanssa ja kävellen ympyrää osastolla niiden setien ja tätien kanssa. Ei siis normaalisti tiedä mitenkään erityisen rankkaa aivotyötä. 

No eipä ollut tänään. Sattuipa somasti että kaikki ei mennyt ihan oppikirjan mukaan ja jouduttiinkin sitten ihan oikeasti töihin ja vielä varsin vauhdilla kun erään potilaan vointi hieman huononi. Kaksi vuotisen hoitsun urani aikana en ole vielä toistaiseksi ollut yhtä lähellä elvytystä, joten voin sanoa että hiukan hypähti sydän kurkkuun meikäläiselläkin, erityisesti kun hoitovastuu potilaasta oli vielä allekirjoittaneella. 

Lääkärin kanssa yhteistyö sujui niin sulavasti kuin vettä vaan, että pakko sanoa että olen hiukan itsekin ylpeä tilanteesta. Hommat luistu juuri niinkuin pitikin. Tällä hetkellä rouva on hyvässä hoidossa valvonnan puolella, joten paniikki hallussa. 

Pistipä kuitenkin miettimään asioita ja omaa osaamista, koska varsinaisesti kriittisiä tilanteita on tullut hoidettua aika vähän. Samalla pohdinnat työpaikan vaihdosta ihan jo oppimismielessä tuli saaneen varmuutta. Olen valmistumisesta saakka työskennellyt samalla osastolla, eli nyt sen kaksi vuotta, ja mieli alkaa halajamaan uusia haasteita. Vaihdon aika olisi nyt jos ei koskaan. 

Yleisesti on mielletty että kahdesta kolmeen vuoteen kestää ennen kuin yhden alan/asian hallitsee riittävän hyvin. Ongelmana on vain se, ettei minulla ole hajuakaan mikä seuraavana hallittavana kohteena on. Todennäköisesti edessä on muutto takaisin Turkuun kotikonnuille, joten kun miettii mitä kaikkea siellä on ei taaskaan keksi mitään. Mielenkiintoa riittäisi niin moneen suuntaan ettei tiettyä erikoisalaa ole juuri mielessä. 

Postailu jatkukoon. Onneksi ei ole kiirettä mihinkään niin saa rauhassa miettiä. Nyt edessä kuitenkin välikuolema ennen huomista iltavuoroa. Tämän hoitsunkin pitää elpyä rauhassa. 


Kuva: hoitajat.net

torstai 2. toukokuuta 2013

Vappua ja Grillailua.


Antoisa toukokuu se täällä taas. Mikä meinaa seuraavaksi kesää. Äiti ja isä kertoivat jo nähneensä Pääskysiäkin, mutta no. Ehkä se nyt ei vielä tällä kertaa merkkaa kesää.  Kesälomat on nyt vahvistettu, joten lomaa todella odotellaan. Itse vietän lomaa parissa erässä alku- ja loppukesästä, ettei kävisi ikävästi ja loma ns. loppuisi kesken. Onpahan mitä odottaa.  Vaputkin on nyt vietetty joten seuraavaa juhlaa odotellessa.





Vappu meni ehkä vähemmän railakkaasti kuin joillain, mutta seura oli hyvää ja ruoka varmasti vielä parempaa. Vieläkin on sellainen olo, ettei ihan heti tee mieli syödä mitenkään erityisen raskaasti.  Grillikausi tuli avattua Vapun kunniaksi, ja toivon ettei naapurit hirveästi kärsinyt käryttelyistä. Sähkögrillin keksiminen on varmasti mahtavin keksintö, sitten kaasugrillin (tai missä järjestyksessä niitä sitten on keksittykään). Kerrostaloasumisessa on juuri se huonopuoli, ettei grillailuista yleensä kannata edes unelmoida. Meidän parveke kuitenkin on sen verran tilava, että sähkögrillin kanssa pelaaminen on mahdollista.

Eilen vielä hieman jatkettiin vappua, ei Piknikin merkeissä, vaan yllättäen grillaamalla. Kämppisten ystäväpariskunta tuli istumaan iltaa meille hyvän ruuan ja seuran perässä. Onneksi Vappunakin on huoltikset auki, niin saatiin varastoihin täydennystä. Ja jääkaapista löytyi vielä yksi Walesilainen Omppusiideri ruuan kyytipojaksi.



Seuraavana odotuksen kohteena tosiaan on Oslon reissu, josta saatoin mainita viimeisessä postauksessakin. Reissu osuu juuri sopivasti Norjan itsenäisyyspäivän aikaan, joten saa nähdä mitä kaikkea ihanaa tulee reissulla nähtyä. Oslossa on itsenäisyyspäivänä kuulemma tapana järjestää Lapsikulkue Kuninkaanlinnalle, joten toivottavasti aikataulu ja energia riittää siihen.  Holmenkollenilla varmasti pitää käydä, mutta saa nähdä mitä korkeanpaikan kammoni sanoo asiaan. Pitää varmaan alkaa jo henkisesti varautua asiaan. Toivottavasti kevät etenee Norjassa nopeampaa kuin täällä ja siellä olisi parin viikon kuluttua jo hirmuisen lämmin ja ihana ilma. 

Kuvat: tulppaaniuni.blogspot.com, uusiuomi.fi

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kevättä ilmassa ja reissua odotellessa.




Kevät tulla tupsahti yhden vesisateen saattelemana. Tosin sitä vesisadettahan se on pidellyt sitten siitä saakka. En voi väittää että harmaa kostea ilma olisi jollain tapaa mieltäylentävää, mutta ainakin lumet saa kyytiä. Kohta voi jo varmaan alkaa harkita kesärenkaita pieneen kotterooni. Isukki alkoi uhoamaan jo viime viikon Turussa lomaillessani että vaihtaa kesäkumit alle ennen kuin palaan lomiltani, mutta enpä sitten entanut sen toteuttaa uhkaustaan. Pitänee tehdä päiväretki Turkuun lähiviikkoina.




 Jäätilanne ei vielä mökillä piipahdettuani antanut merkkiäkään Kevään saapumisesta. Uhkarohkeat pilkkijätkin vielä tönöttivät jäällä kuten aina ennekin, kunnes ensimmäinen pulpahtaa kokeilemaan meriveden lämpötilaa jäiden läpi. Uskallanpa silti väittää että seuraavalla mökkireissulla ei jäitä ole mailla halmeillakaan. 



Viimeisen viikon olekin viettänyt kotikonnuilla Suamen Turkkuses. Talviloma osui aivan mahtavaan aikaan, koska aurinkoa riitti lähes joka päivälle. Mummit , pappat  ja kummit on käyty järjestelmällisesti läpi ja tulipa sitä rakkaita ystäväisiäkin treffattua maailman suurimman korvapuustin merkeissä. Ja tulipa sitä leikittyä lapsen vahtia rakkaalle siskontytölle.


Seuraavaa lomaa odotellaan jo kuumeisesti, sillä toukuun puolessa välissä odottaa suuri ja tuntematon Oslo. kaverin vanhemmat ovat kutsuneet minut kyläilemään kaverini kanssa ja siihenpä meikäläinen tarttui. Majoitukset on huolehdittu, sillä punkkaamme kyseisten heppujen luona, joten toistaiseksi on reissu tullut maksamaan vain lentojen hinnan verran.  Oslosta itsestään et tiedä sitten yhtään mitään. Onneksi on kielitaitoinen opas mukana, joten en ole aivan hukassa. Turisti moodi päälle ja kamera olalle. Ihanaa!!

Olen kuullut Oslosta pelkkää hyvää, joten odotukset on korkealla. Pitää varmaan hommata jokin pieni tietopaketti paikasta. Mitä odottaa ja mitä katsoa. Koska kuten sanoin ei mitään aavistusta mitä kaupungista löytyy. 


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kevättä ilmassa






Hiljalleen alkaa hiipiä sellainen jännä kutina, että ehkä se kevät todella on tulossa. Muutaman viimeisen päivän ajan päivällä lämpötila on pysynyt jo plussan puolella, ja meidän kotiparkkis on muuttunut loskajärveksi. Mutta aurinko paistaa, linnut laulaa ja ennen kaikkea sen huomaa mielialassa. Raskaankaan työpäivän jälkeen ei ole niin väsynyt ja lopeen uupunut, ettei jaksaisi hymyillä kuin mielipuoli auton ratissa kotia kohti ajaessa. 

Ja sitä paitsi Korkeasaaren karhutkin heräsi jo talviunilta!!!





maanantai 11. maaliskuuta 2013

Elokuva bongailua.

Olen tässä parisen päivää sairastellessani tutustunut enemmän sotaelokuvien ja minisarjojen pariin. En ole koskaan erityisemmin halunnut katsoa kyseistä genreä, koska olen aina mieltänyt ne ällötäviksi verenvuodatus elokuviksi, jossa suolet lentelee, eikä juonesta pääse kiinni sitten millään. Tulinpa todistaneeksi tämän täysin vääräksi, kun aloin katsoa Band of Brothersia, kuumepäissäni kun en muutakaan keksinyt. 



Toki olen katonut perinteiset Saving Private Ryanit, Pearl Harborit ja We Were Soldiersit, mutta siihen se on jäänyt. Nyt menossa on The Thin Red Line. Ja olen koukussa. Tietysti en vieläkään voi sanoa että kokisin suurta mieltymystä veren vuodatukseen, mutta elokuvat jotka olen katsonut, ovat pääpiirteittäin perustuneet tositapahtumiin ( toki vain jenkkien näkökulmasta), ja sen puolesta mielettömän mielenliintoisia. Ja niistä todellakin löytyy juoni ja henkilöt ovat mielettömän laaja-alaisia. 

Onhan täällä muutaman kerran ollut pahasti tippa linssissäkin. Johtuu varmaan tästä äärettömästä väsymyksestä, eikö vaan ;) 

Steven Spielberg ja Tom Hanks ovat Band of Brothersin ja The Pacificin suhteen tehneet yhteistyötä ja halunneet kertoa tarinat suurelle yleisölle. Ja siis pakkohan projekteista oli tulla jotain hyvää jos Tom Hanksilla on jotain tekemistä asian kanssa. Seuraavaa elokuvaa odotellessa. Tora Tora Tora odottelisi hyllyssä, ja siitä saisi taas tarinan hiukan eri persaktiivistä. 


Ihanaa alkuviikkoa kaikilla, jotka eivät pode flunssaa pedin pohjalla. Onneksi on kattava leffakokoelma. 

(kuvan lähde: imdb.com)

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Lazy sunday

Sunnuntait on tehty laiskottelua varten, tosin tänään mielessä oli jotain muuta kuin tämä. Olin suunnitellut raskaan työviikon jälkeen ulkoilua ja aurinkoa mutta pedin pohjalla on tää päivä tullut vietettyä. Se nenän pohjukoissa kutitellut flunssa taisi nyt sitten iskeä päälle. Nasolin ja finrexin on ollut tosi ystäviä aamusta asti. Nyt on onneksi vielä pari päivää vapaata edessä joten eiköhän tää selätetä. Kunnon työntekijähän sairastaa omalla ajallaan.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kevättä kohti keltaisessa.

Olen etsinyt jonkun aikaa sitä täydellistä laukkua. Kevät laukkua, jonka tuo pilkettä silmäkulmaan ja piristystä harmaaseen arkeen. Tietysti tässä kohtaa kun sen menin löytämään menin myöskin romuttamaan "älä osta mitään netistä"- vannomukseni, jota olen jo kuukauden verran pitänyt. Nettikaupat kun on ehdottomasti yksi suurimmista heikkouksistani. 

Kuitenkin laukku alkoi houkutella niin valtavasti, ja siis mistäs muualta nyt enää löytäisin vastaavaa kun kerran olen silmäni iskenyt yhteen täydelliset ominaisuudet omaavaan yksilöön.
Varmasti viikon sisällä oveeni kolkuttelee kuljetus mies joka tuo minulle tämän: 




Kuvan värit toki eivät anna oikeutta alkuperäiselle kuvalle, sillä jollain tasolla tietotekniset taitoni eivät päässeet oikeuksiin ja jouduin ottamaan kuvan tietokoneen ruudusta. Toisin sanoa tumpeloin aivan totaalisesti ja meinastin sekoittaa koko koneen xD Koin kuitenkin mukavammaksi tehdä näin, kuin että olisin postannut pelkän linkin. 

Tämä ihanuus tulee piristämään kevät-talveani niin paljon. Ja vielä puoleen hintaan. Boozt.comissa sattui olemaan alennusmyynti, josta komistuksen bongasin. 

lauantai 23. helmikuuta 2013

Päivän Biisi.

Tiistaita kuumeisesti odotellen, auton sterkoissa pauhaa......








Kauan on odotettu The Killesin suomen keikkaa ja vihdoin se aika alkaa olla käsillä. Tästä vähän fiilistelyä ennen sitä live kamaa <3 

tiistai 19. helmikuuta 2013

Andthatswhoiam...

Nyt matkitaan ja antaumuksella. Mutta ajatus lausahdusten takana on aivan ihana. Tulevien kuvien ja ajatusten siivittämänä on pala minua. Ajatuksia ja faktoja. 
Bongasin vastaavan idean More to Love blogin Mimmin postaamana ja ihastuin. Tässä sitä mennään sitten oman version kanssa: 






I fall in Love with Words ja sen todellakin teen usein. Ostin kirjan "Love letters of Great Men" Katsottuani Sinkkuelämää elokuvan koska kirjeet Carrien lukemana kuulosti vain niin ihanilta. Elokuvista tai ohjelmista kuulemia lainauksia on pakko lahteö googlettamaan heti jotta saisin tietää lisää. Kirjat vie mennessään. 
I love spendin money on books. Period. Kirjakauppa on meikäläisen paratiisi. Ja kirjastot. Tosin kirjastoissa on se ongelma että ne kirjat pitää viedä sinne takaisin. Unelmani aivan naperosta saakka on sellanen samanlainen kirjasto, jonka Belle saa Hirviöltä, Kaunottaressa ja Hirviössä. 




I dream of seeing the Northern Lights koska en ole koskaan niitä nähnyt. Vaikka pienenä Pääsiäiset tai hiihtolomat vietettiin aina lapissa, en silti koskaan ole nähnyt kyseisiä valoelämyksiä. Ja haluaisin myös tietää kuuluuko niistä oikeasti sellainen pieni ritinä, kuten joku joskus on väittänyt. 

I love Penguines. Pitääkö perustella enemmän? Pingviinit on varmasti yksi maailman hellyyttävimmistä eläimistä. Kirjahyllyn reunalla istuu edelleen pieni pehmolelu pingiivini nimeltään Lolo. 



I wish I could play an instrument. Kitaraa jo tarkennetaan hieman. Äidin mielestä olin pienenä niin ADHD etten olisi malttanut opetella kunnolla ja sitten olisi mennyt rahat hukkaan. Nyt olen niin saamaton etten vain saa aikaiseksi. Tällä hetkellä tyytyisin ikiomaan privaatti kitarasankariin. 

I can´t live without Music. Yritin kerran ajaa Kotipuoleen hiljaisessa autossa mutta se teki vain vainoharhaiseksi kun kuuli kaikki auton omat kolinat. Kotona ollessani pitää olla aina jotain taustahälyä, radio tms. Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan musiikki on aina ollut mulle se tapa purkaa. Kiukkua, surua, iloa... Mitä vaan. Ja keikat on vaan parhautta. Se on syy miksi tehdä töitä ja raataa niskalimassa että pääsee sitten keskelle halia tuhansien ihmisten keskelle kokemaan ja kuulemaan jotain mikä saa silmäkulmat kostumaan ja kurkun käheäksi laulamisesta. 




I´m a good Friend. Tai ainakin yritän olla. Hyvien ystävien voimalla jaksaa läpi harmaan kiven. Sillonkin kun tuntuu ettei jaksaisi. Oman elämäni aikana olen saanut todistaa sen välillä vähän turhan kirjaimellisesti. Olen yrittänyt antaa ystävilleni takaisin sen rakkauden ja välittämisen mitä itse olen heiltä saanut. Ja vaikka välillä unohtuukin sanoa se ääneen niin tietää silti että se toinen on siellä puhelimen päässä tai odottaa ovella kun hyppään autoon ja kaipaat olkapäätä. 

I want to stop bullying. Kiusaamisen uhrina ja entisen kiusaajan tyttärenä asia on aika herkkä pala. Kiusaaminen on jättänyt pysyvät jäljet, mutta toisaalta omalla kohdalla tehnyt myös hemmetin kovaksi ja vahvaksi. Epävarmuus kulkee mukana aina, mutta sisu on kasvanut siihen ettei periksi anneta kun joku sanoo pahan sanan. Jos kiusaajat edes yhdeksi päiväksi saataisiin vastakaiseen asemaan ja tuntisivat saman mitä itse saavat toiset tuntemaan, muuttuisi maailmassa paljon. Jälkiviisaana ei ole helppo lähteä sanomaan, että olisi pitänyt puuttua. Liian suuri osa nykynuorten pahasta olosta johtuu kiusaamisesta. 



I have at least one tattoo. Ja nyt on ainakin sellainen olo, että siihen yhteen jäädään. Pientä "pinta remonttia" tatuointi ehkä kaipaisi. Hieman jotain yksityiskohtaa ympärille. Mutta ei enempää. Saatan ehkä toteuttaakin asian lähitulevaisuudessa. Jossain vaiheessa ihmettelin miten kaikki sanovat että yhden jälkeen tulee toinen ja sen jälkeen vielä lisää, koska tatuointeihin jää koukkuun. Ei tainnut käydä minun kohdalla näin. 


I miss Summer. Juhannuslapsena kesä on lähellä sydäntä. Tää loputon talvi alkaa käydä jo hermoon. Hihkuin ilosta tänään kun kotiin ajaessani huomasin työmiesten roudaavan niita jumalattoman kokoisia lumivuoria talojen nurkilta pois. Jospa se kevät tulisikin ihan pian. Ja sitten Kesä. 


I love balloons. Sisäinen lapseni ei kuole koskaan. Ilmapallot, saippuakuplat, pomppulinnat. Näkisitte vaan sen reaktion. Ilmapallot saavat aina mahan kuplimaan ihanasti. 



I love the Lion King. Pienestä saakka Disneyn ehdoton suosikki. Vaikka vieläkään en voi katsoa sitä kohtaa, jossa Mufasa on just kuollut ja Scar hiippailee paikalle varjoista. Pienenä pelkäsin sitä aivan sairaasti, nyt se vaan karmii vähintään yhtä paljon. Vuorosanat ja laulut osaan edelleen ulkoa. Suomeksi ja Englanniksi. 

I Love Popcorn. Elokuvia varten tarvitaan ainakin se toiseksi suurin saavi. Ja varmasti saan sen tyjäksi ennen loppua. Kunnon voin makuiset popcornit on silkkaa parhautta. 



I hate nothing more than having to wake up early. Mikä sinänsä on erittäin hankalaa kun tekee kolmivuorotyötä. Työvuoroautomonian ansiosta tosin listani ovat aika iltavuoropainotteisia. 

I love Gilmore Gilrs. Lorelai Gilmore on ehdottomasti yksi suurimmista idoleistani vaikka onkin fiktiivinen hahmo. Se miten hän ottaa vastaan haasteet joita elämä potkii päähän on aivan mahtavaa. Puhumattakaan siitä miten hyvälle tuulelle ohjelmasti yleisesti vain tulee. Joidenkin mielestä noloa, muttan omasta mielestä aivan mahtavaa. 



I´m really not a morning person. Kuten edellisestä kohdasta varmasti voi päätellä. Asun kahden muun kämppiksen kanssa pienessä kommuunissamme ja aamun "kommunikaatiot" tapahtuu lähinnä hymähdysten ja murahdusten välityksellä. Auta armias jos joku erehtyy puhumaan ennen kuin olen ehtinyt kunnolla herätä. 

I´m comfortable with silence. Joskus sitä jopa kaipaa täydellisen hiljaisuuteen. Joo nyt taas puhuin itseni pussiin sen "I can´t live without music"  kohdan kanssa. Mutta poikkeus vahvistaa säännöt. Toisinaan ihaninta mitä tiedät on se että voi maata mökkilaiturin nokassa jalat kohti vettä roikkuen niin että ainoat äänet on aaltojen liplatus ja satunnaiset lokin kirkaisut. (Tietysti yleensä siinä vaiheessa Pappa -kulta kaahaa traktorilla alas mäkeä).


I´m the kind of person who gets excited about birthdays. Ja yleensä enemmän muiden syntymäpäivistä. Äidillä ole juuri syntymäpäivät ja tänään saavuinkin kotipuolesta äiteen syntymäpäiviä juhlistamasta. Äiti oli aivan mielettömän innoissaan ja toisaalta harmissaan kun kerroin syntymäpäivälahjan saapuvan postissa aivan lähipäivinä. Äiti pääsee hemmotteluhoitoon, ja lahjokortilla näemmä kesti hetken saapua. Viime kesänä taas eräs ystäväinen valitteli ikäkriisiä, että lapsena synttäri oli aina paljon hauskempaa. Järjestin hänelle lasten kutsut. Täytekakku kynttilöineen ja Hello Kitty- tötterö hatut. Siitähän kaveri ilahtui. Omat synttärit viettäisin mieluummin siellä mökkilaiturin nokassa. 



Kuvien lähde löytyy täältä: andthatswhoiam (where I got the pictures.)