keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Rakkaustarinan onnellinen alku.

Matkakuumeeni pienoinen helpotus oli matka Norjaan viime viikolla. Parhaan ystäväni vanhemmat kutsuivat meidän käymään Oslossa ja ensimmäinen ajatus nyt oli, että mitä siellä oikein voi olla. Ulkomaanmatkaa suunniteltaessa ei yleensä ensimmäisenä tule Norja mieleen. Kuitenkin uteliaisuus vei voiton ja nyt voin sanoa että olen täysin rakastunut maahan. 



Ihmiset siellä ovat avoimia ja ystävällisiä ja selkeästi suomalaisia positiivisempia. Toki tietysti japanilaisia turisteja löytyi myös enemmän kuin laki sallii. Reissun aikana sattui sopivasti olemaan vielä Norjan kansallispäivä 17. Maj joten ehkäpä se toi vielä positiivisemman sävyn kansasta. 




Matkassa oltiin kaiken kaikkiaan vaivaiset viisi päivää, jotka eivät tuntuneet riittävän mihinkään. Sunnuntaina haikein mielin piti palata takaisin Suomeen. Voin rehellisesti sanoa että tästä alkoi jonkin sortin rakkaustarina. Norja maana ei aikaisemmin ollut houkutellut lainkaan, mutta nyt jo mietin seuraavaa reissua ja mahdollista uutta kohdetta. Sairaanhoitajana tietysti kaikki nyt kyselevät että koska muutan sinne töihin. Ei lainkaan hassumpi ajatus sinänsä, mutta ehkäpä perhe ja ystävät Suomessa vievät vielä toistaiseksi voiton. 

Löysin uuden kaverin Homenkollenilta

Oslossa vietetyt päivät meni lähinnä nähtävyyksiä katsellessa ja paikasta toiseen rientäessä. Perjantain toki käytimme juhlimiseen yhdessä Norjalaisten kanssa. Aamulla riennettiin keskustaan, sillä päivän kunniaksi Oslon koulut järjestivät perinteisen Lasten Kulkueen läpi kaupungin. Kulkue kiersi Kuninkaan linnan ohi, jossa Norjan Kuninkaalliset olivat lapsia tervehtimässä. Ja me tietysti kamerat olalla muiden seassa.  



Illan notkuimme Oslon Hardrock Cafessa katsellen hilpeää tanssimista ja mieletöntä fiilistä nauttiessa. Aivan loistava ilta kaiken kaikkiaan.  Lauantai-aamu ei tietysti sitten lähtenyt käyntiin yhtä vauhdilla kuin aiemmat päivät. Ne pari viimeistä rommikolaa olisi voinut jättää ottamatta. sillä autossa matkaaminen, Vuonon rantoja mutkikkaita teitä pitkin kaahaillen, ei ollut kovinkaan mukavaa. :)



Aika loppui täysin kesken. Vielä olisi jäänyt paljon nähtävää, sillä jotenkin tuntui että paikat juostiin läpi, jotta saatiin kaikki nähtyä ennen kotimatkaa. Varmasti vielä palaan Osloon. Voin ehdottomasti suositella kaupunkia muillekin. Maana Norja on Suomeen verrattuna kallis, mutta eipä sitä joka reissulla tarvitsekaan päättömästi Shoppailla. Ostin toki itselleni ihanan Fjällrävenin Kånken Mini repun, jonka vahingossa bongasin suht. edulliseen hintaan. Pitäähän sitä jotain muistoa olla matkasta ja nyt se kulkee olalla mukana uusiin seikkailuihin. 



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Sunnuntaikuolema.

Huh mikä päivä. Tuli taas todistettua ettei opinnot menneet täysin hukkaan hiukan tiukemmankin tilanteen kohdalla. Ja sunnuntain iltavuorot kun yleensä on niitä "lepovuoroja" missä suurimman ajan viettää höpötellen höppänöiden tätien ja setien kanssa ja kävellen ympyrää osastolla niiden setien ja tätien kanssa. Ei siis normaalisti tiedä mitenkään erityisen rankkaa aivotyötä. 

No eipä ollut tänään. Sattuipa somasti että kaikki ei mennyt ihan oppikirjan mukaan ja jouduttiinkin sitten ihan oikeasti töihin ja vielä varsin vauhdilla kun erään potilaan vointi hieman huononi. Kaksi vuotisen hoitsun urani aikana en ole vielä toistaiseksi ollut yhtä lähellä elvytystä, joten voin sanoa että hiukan hypähti sydän kurkkuun meikäläiselläkin, erityisesti kun hoitovastuu potilaasta oli vielä allekirjoittaneella. 

Lääkärin kanssa yhteistyö sujui niin sulavasti kuin vettä vaan, että pakko sanoa että olen hiukan itsekin ylpeä tilanteesta. Hommat luistu juuri niinkuin pitikin. Tällä hetkellä rouva on hyvässä hoidossa valvonnan puolella, joten paniikki hallussa. 

Pistipä kuitenkin miettimään asioita ja omaa osaamista, koska varsinaisesti kriittisiä tilanteita on tullut hoidettua aika vähän. Samalla pohdinnat työpaikan vaihdosta ihan jo oppimismielessä tuli saaneen varmuutta. Olen valmistumisesta saakka työskennellyt samalla osastolla, eli nyt sen kaksi vuotta, ja mieli alkaa halajamaan uusia haasteita. Vaihdon aika olisi nyt jos ei koskaan. 

Yleisesti on mielletty että kahdesta kolmeen vuoteen kestää ennen kuin yhden alan/asian hallitsee riittävän hyvin. Ongelmana on vain se, ettei minulla ole hajuakaan mikä seuraavana hallittavana kohteena on. Todennäköisesti edessä on muutto takaisin Turkuun kotikonnuille, joten kun miettii mitä kaikkea siellä on ei taaskaan keksi mitään. Mielenkiintoa riittäisi niin moneen suuntaan ettei tiettyä erikoisalaa ole juuri mielessä. 

Postailu jatkukoon. Onneksi ei ole kiirettä mihinkään niin saa rauhassa miettiä. Nyt edessä kuitenkin välikuolema ennen huomista iltavuoroa. Tämän hoitsunkin pitää elpyä rauhassa. 


Kuva: hoitajat.net

torstai 2. toukokuuta 2013

Vappua ja Grillailua.


Antoisa toukokuu se täällä taas. Mikä meinaa seuraavaksi kesää. Äiti ja isä kertoivat jo nähneensä Pääskysiäkin, mutta no. Ehkä se nyt ei vielä tällä kertaa merkkaa kesää.  Kesälomat on nyt vahvistettu, joten lomaa todella odotellaan. Itse vietän lomaa parissa erässä alku- ja loppukesästä, ettei kävisi ikävästi ja loma ns. loppuisi kesken. Onpahan mitä odottaa.  Vaputkin on nyt vietetty joten seuraavaa juhlaa odotellessa.





Vappu meni ehkä vähemmän railakkaasti kuin joillain, mutta seura oli hyvää ja ruoka varmasti vielä parempaa. Vieläkin on sellainen olo, ettei ihan heti tee mieli syödä mitenkään erityisen raskaasti.  Grillikausi tuli avattua Vapun kunniaksi, ja toivon ettei naapurit hirveästi kärsinyt käryttelyistä. Sähkögrillin keksiminen on varmasti mahtavin keksintö, sitten kaasugrillin (tai missä järjestyksessä niitä sitten on keksittykään). Kerrostaloasumisessa on juuri se huonopuoli, ettei grillailuista yleensä kannata edes unelmoida. Meidän parveke kuitenkin on sen verran tilava, että sähkögrillin kanssa pelaaminen on mahdollista.

Eilen vielä hieman jatkettiin vappua, ei Piknikin merkeissä, vaan yllättäen grillaamalla. Kämppisten ystäväpariskunta tuli istumaan iltaa meille hyvän ruuan ja seuran perässä. Onneksi Vappunakin on huoltikset auki, niin saatiin varastoihin täydennystä. Ja jääkaapista löytyi vielä yksi Walesilainen Omppusiideri ruuan kyytipojaksi.



Seuraavana odotuksen kohteena tosiaan on Oslon reissu, josta saatoin mainita viimeisessä postauksessakin. Reissu osuu juuri sopivasti Norjan itsenäisyyspäivän aikaan, joten saa nähdä mitä kaikkea ihanaa tulee reissulla nähtyä. Oslossa on itsenäisyyspäivänä kuulemma tapana järjestää Lapsikulkue Kuninkaanlinnalle, joten toivottavasti aikataulu ja energia riittää siihen.  Holmenkollenilla varmasti pitää käydä, mutta saa nähdä mitä korkeanpaikan kammoni sanoo asiaan. Pitää varmaan alkaa jo henkisesti varautua asiaan. Toivottavasti kevät etenee Norjassa nopeampaa kuin täällä ja siellä olisi parin viikon kuluttua jo hirmuisen lämmin ja ihana ilma. 

Kuvat: tulppaaniuni.blogspot.com, uusiuomi.fi