Olin aamulla työhaastattelussa jonka päätteeksi otin vastaan uuden työpaikan. Nopeaa toimintaa, eikös? Haastattelu suoritettiin hieman eri ilmapiirissä, kuin niissa muutamassa painajaisessa joista olen saanut viimeöinä nauttia. Kaikki kolme haastattelijaa haastateltava mukaan lukien ratkesivat naurusta aika ajoin ja olivat muutenkin suhteellisen rentoja. Siitä jäi todella hyvä mieli. Ja kun olin kertoman mukaan viimeinen neljästä haastateltavasta pienen odotuksen jälkeen sain kuulla "tuomion".
Virka tällä kertää meni sivu suun, mutta sen sijaan sain pidemmän sijaisuuden. Toistaiseksi töitä on luvassa noin vuoden verran, jonka jälkeen katsotaan miltä asiat näyttävät. Luultavasti asia on ehkä jopa parempi näin kuin sen viran kanssa. Saa rauhassa maistella uutta aluevaltausta ja arvioida riittääkö omat rahkeet ja mielenkiinto.
Aivan mieletöntä. Pieni riemuidiootti on pomppinut ympäri kämppää koko illan, siitä saakka kun pääsin takaisin Vantaalle. Ja arvatenkin muuttolaatikot on täyttynyt vaikka itse muuttoa saa odotella vielä kolmisen viikkoa. Väliaikainen etappi tulee olemaan rakkaiden vanhempieni luona, (isä on tällä hetkellä kuin naantalin aurinko ja hangon keksi samaan aikaan) mutta oman asunnon etsiminen alkaa intensiivisesti tästä hetkestä lähtien. Ajatus takaisin vanhempien luokse muuttamisesta 26 vuotiaana ei kovinkaan houkuttele, joten ei kutsuta sitä muuttamiseksi. Väliaikainen majoitus kuulostaa paremmalta.
Mutta tämä neitokainen muuttaa takaisin kotiin. Turkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti