Saisiko lisää lomaa, kiitos?

Kolmatta päivää töissä loman jälkeen ja tämä ensimmäinen aamuvuoro kyllä imi mehut täydellisesti. Kolmen viikon täydellisen laiskottelun ja oloneuvoksena olon jälkeen ei ihan toi 5.45 herätys kovin lämmittänyt. Töissäkin nauroivat osastonhoitajasta lähtien vedet silmissä, kun kiskoin kolmatta kuppia kahvia ja kaadoin maidon sijaan piimää kahvin sekaan. Joo väsyttää vieläkin. 

Loma tosin oli loistava. Viikko mökillä täydellisessä hiljaisuudessa ja rauhassa oli juuri mitä voi toivoa sen jälkeen kun on koko kesän painanut töitä niska limassa jumalattoman kuumassa sairaalassa. Ja se että pääsi tipauttamaan itsensä laiturilta mereen joka kerta kun alko lämpö ja aurinko ahdistaa. Vaikka eihän se ahdistanut, sinne mereen oli vaan niin kiva polskahtaa :) 

Aika kamalan näköinen paikka eikös?

Loma sisälsi myös pienimuotoiset ja suhteellisen villit kekkerit työkavereiden kanssa, sillä osa nuoremmasta porukasta lähti "maailmalle" työntouhuun haettuaan ensin vauhtia meidän keskuudesta. Omalta osalta se projekti on vielä hieukan kesken, mutta siitä lisää kohta. Työkavereiden kanssa kun lähtee ulos, ei todellakaan koskaan tiedä mihin päätyy lopulta. Tällä kertaa päädyttiin Circukseen yksityisbileisiin hieman sivuoven kautta. Ja tanssittiin jalat puuduksiin ja päät pyörälle. Seuraavana aamuna saattoi olla hieman hiusraja aristava. 

Omat läksiäiset toivon mukaan on aika piakkoin, sillä kaiken työnhaun ja ilmoitusten selaamisen tuloksena olen VIHDOIN saanut ensimmäisen haastattelun buukattua ensiviikolle. Töissä kovin harmittelivat, mutta itse kyllä jännittää enemmän kuin laki sallii. Haku prosessia on hieman hidastanut Turun puolessa TYKS:an YT-neuvottelut, sillä niiden tiimoilta kaikki työhönhaku ilmoitukset onvedetty pois. Nyt bongasin onneksi suhteellisen mielenkiintoisen paikan Kaupungin sairaalasta, vaikkei se nyt ehkä ihan ensisijasessa asemassa ollutkaan. Varmasti opettavainen ja mielenkiintoinen paikka. Kaupungin sairaalan maine nyt kuitenkin on ehkä hieman urbaaneihin legendoihin perustuvaa. 

Loppu lomasta sain vihdoin kahden ja puolen vuoden jälkeen suostuteltua siskon perheineen visiteeraamaan allekirjoittanutta PK-seuddun puolella. Maailman matkaajan elkein porukka asteli ulos junasta ja 2,5v. siskon tyttö riemusta hihkuen kun pääsi junaan. Korkeasaaren reissu ole enemmän kuin menestys. Riikinkukot sai kyytiä ja vaikka voisi kuvitella Leijonien ja Tiikereiden olevan ne pelottavat otukset niin lopulta pelottavin kaveri oli Pikkupanda puun oksaltaan. Siitähän se parku tulikin.

Hurjat Lei... eikun Tiikerin metsästäjät. 

Loma päättyi vesipedon kesyttämisen Flamingon vesipuistossa. Oma takamus on vieläkin hieman hellänä siitä pienestä pyllähdyksestä kun siskontyttö päätti juosta pää edellä liukumäkeen. Pitihän se kiinni saada ennen sitä ja lopulta se olin minä joka meni pää edellä sitä liukumäestä. Ja yksi pikkuneiti jäi liukumäen yläpuolelle naurusta katketen. No joo olihan se varmaan aika huvittavaa vaikkei itseäni naurattanut sillon kovinkaan paljon. Ni vesipeto tuli kesytetyä ja kun päästiin kämpille kaveri veteli jo sikeitä takapenkillä vaikkei automatkaan mennyt kuin viisi minuuttia.  Rusina- koira (mun adoptoitu pehmokoira) sai päiväunikaverin ja meikäläisen sydän oli sulaa kun katselin oven raosta neidin tuhinaa keskellä meikän sänkyä ja tyynykasaa kaksikertaa yhtä iso pehmokoira kainalossaan. Tädin sydän on vieläkin ihan sykkyrällä ajatuksesta. 

No joo lomaa voisi saada lisää, mutta tässä kohtaa kun on toivon mukaan piakkoin työpaikan vaihdos edessä, voipi olla että menee hetki ennen seuraavaa lomaa. Sitä odotellessa ja vaihtelua kaivatessa.