Viimeaikojen hiljaiselon jälkeen on taas aika istahtaa, hengähtää ja miettiä mihin ihmeeseen viimeiset viikot ja kuukaudet on kadonnut? Pienimuotoinen projekti uusi työ, josta olen jo kertonut aikaisemminkin jo kyllästymsieen saakka on ollut suhteellisen suuressa roolissa. Ja se josta nyt jaksan hehkuttaa seuraavaksi aina kyllästymiseen saakka on neljän kuukauden pahvilaatikkoelämän jälkeinen saavutus. OMA KOTI!!! Jossa on ikkunalauta!!!
Viime lauantaina aamuvuorosta päästyäni suuntasin uuteen omaan kotiin. Äiti ja isä yhdessä rakkaan velikullan ja yhden tämän kaverin voimilla meikäläinen oli työpäivän aikana muuttanut. Delegointi on suuri lahjani maailmalle ja erityisesti oman laiskan luonteeni suuri helpotus. Joten saavuttuani uuteen kotiini viimeinen muuttokuorma saapui hieman jälkeeni pihaan. Muuttaminenko muka vaikeaa??
Toki tämän jälkeen alkoi se suurin projekti ja suuri aarteen metsästys, sain nimittäin purkaa laatikoita jotka ovat olleet varastoituneena melkein kolme vuotta. Ihania omai astioita, keittiötarvikkeita ja mitähän kaikkea laatikoden kätköistä paljastuikaan. Sain purkaa kirjoja ja DVD-levyjä OMIIN hyllyihin.
Sunnuntaina vuokraisäntäpariskunta käväisi katsastamassa uuden vuokralaisen ja pakko sanoa, tykästyin heihinkin. Pari vaikutti heti lämpimältä ja avuliaalta. Vanottivat useaan otteeseen että minun tulee ottaa yhteyttä jos vähänkin epäröin jotain. Sain luvan suihkuseinän asentamiseen ja puolittaisen lupauksen heidän jopa maksavan koko homman. Katsotaan.
Yksi laatikko odottaa paikkaansa ja se on vielä pieni arvoitus minne tavarat tulee lopulta sijoitettua, mutta kotini on kohta valmis. Perjantaina saapuu sohva, joten uskallan pyytää ystäviä ja sukulaisia kylään kun on jokin muukin paikka istua kuin sänky ja yksinäinen Ikean keittiörappu. ,
Viiden päivän jälkeen tämä tuntuu jo omalta. Kodilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti