sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Harmaata ja ankeaa.

Lumi tuli, kesti pari päivää ja katosi. Sen mukana pirteys ja iloisuus. Taisin kommentoida erääseen seuraamaani blogiin, että olen antanut itselleni kehitystehtäväksi pyrkiä ajattelemaan positiivisemmin ja pyrkimään pois minulle tyypillisestä valittamisesta ja negatiivisuudessa vellomisesta. No siinähän kehitystehtävää kerrakseen. Aurinkoa ei ole näkynyt kohta melkein viikko kausiin kuin pilkahduksen verran ja se todella vaikuttaa jaksamiseen ja mielialaan. Perinteisenä anti-talvi -ihmisenä jopa minä alan kaivata lunta. Siitä tulisi valoa. 

Kuitenkin, jokaisesta päivästä löytyy pilkahdus positiivisuutta. Viime torstaina oli päivä, kun unet olivat jääneet vähiin, töissä oli rehelllisesti hyvin hankala ja hermoille käyvä potilas, ja henkilökohtaisesti kaikki ärsytti. Työpäivän päätteeksi kun halusi hautautua peiton alle, pakoon maailmaa olin mennyt lupaamaan viedä siskontyttö tanssitunnille, sillä heillä oli auto huollossa. Ja muuten otti päähän. Ei pääsyt kotiin, ja oli vielä nälkä. Mutta se tunne kun tanssitunnin jälkeen alle 4 vuotias tädin kullanmurunen juoksee suoraan syliin. Tuli melkeen itku. Niin kiukkuinen kuin olin niin se oli juuri se mitä silloin kaipasi. Tiukka rutistus ja suukko poskelle. 



Jokaisesta päivästä löytyy oma pilkahdus aurinkoa. Jos vain haluaa, niin sen kyllä löytää.

Kuva: Pinterest

lauantai 22. marraskuuta 2014

Joulun odotusta...

Kohti joulua mennään hurjaa vauhtia. Eilen satanut lumipeite, jollain tavalla villitsi meikäläisen joulumieltä. Tänään on tullut siivoskeltua ja kaivettua joulukoristeita vaatehuoneen hyllyiltä. Paikat on pullollaan kynttilöitä (minkä seurauksena  täällä on tosi kuuma ;) ) ja jouluvaloja. Kuinkahan monta kertaa sen olen jo sanonut, että rakastan joulua? Mutta siis joulun hengetär täällä iltaa vaan. 



Sain kyllä hetken aikaan miettiä tuota joulutonttua laittaessani, että onkohan vielä liian aikaista? Mutta oikeasti, ketä se haittaa. Eipä sitä kuitenkaan täällä kukaan muu sitä katsele kuin meikäläinen ihan itse. Ja satunnaisesti kahvilla piipahtavat kaverit. 



Kynttelikkö saa jäädä tänäjouluna laittamatta ihan käytännön syistä, koska rehellisesti meikältä alkaa loppua sähköpistokkeet kesken. Tämän asunnon yksi huono puoli on aivan liian vähäinen sähköpistokkeiden määrä. Jatkojohtoja on jo niin paljon, että saan kohta jonkin sortin oikosulun aikaiseksi. 




Huomenna ohjelmassa on lisää joulun odotusta Suomen virallisen Joulukaupungin Turun Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoiden puitteissa. Sisko perheineen lähtee tervehtimään Joulupukkia ja katsastamaan tänään avatun Joulukadun. Meikä varmaan tyhjentää tilinsä markkinakojuihin :D 



Iloista pikkujouluaikaa itse kullekin. 

torstai 6. marraskuuta 2014

Joulusta, lahjoista ja itsetehdystä.

Olen Joulu-ihminen, henkeen ja vereen. Rakastan antaa lahjoja, tehdä itse asioita jotka ilahduttavat muita. Tässä asiassa on vain yksi pieni ongelma. Jouluruuhkissa ja ihmispaljouksissa minuta kuoriutuu ihmishirviö, jolta voi pelastua ainoastaan viemällä pois ruuhkasta mahdollisimman nopeasti. Tämän vuoksi pyrin vuosittain hankkimaan joululahjat riittävän ajoissa, ettei tule tilaisuutta, jolloin sinne jouluruuhkaan on PAKKO mennä. Vapaaehtoisesti meneminen on vielä suhteellisen siedettävää.



Olen syksyn aikana hurahtanut täydellisesti Pinterestin ihmeelliseen maailmaan, ja sitä kautta saanut useita mahtavia ideoita itsetehtyihin lahjoihin ja kaikkeen pieneen askarteluun. Hiljalleen idea on kasaantunut ja nyt tiedän täsmälleen mitä rakkaat ystäväni saavat kiitokseksi ihanasta vuodesta ja siitä miten mahtavia ystäviä he ovat.

Spa in a Jar- idea kolahti heti. Purkkiin kerätään pieniä ihanuuksia kauneuden hoitoon ja hemmotteluun liittyen ja koristellaan purkit kauniisti. Olen päättänyt tehdä neljä purkkia, joista jokainen on saajansa näköinen. Tai siihen ainakin pyrin. Kolme purkkia on selkeitä ja helppoja, mutta neljännen kanssa hieman tuskastelen vielä.


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Koti.

Muutin takaisin Turkuun vajaan kolmen Vantaan vuoden jälkeen hieman reilu vuosi sitten. Neljän kuukauden ajan asuin vanhempieni luona vanhassa rakkaassa vinttihuoneessa ennen oman asunnon löytämistä. Nyt yhdeksättä kuukautta omassa kolossa asuneena sain ihmeellisen elämyksen tänä aamuna, kun jälleen pyörittelin kalusteita ja kasailin uutta kirjahyllyä. Tämä on Koti. Isolla Koolla.



Vaikkakin vuokra-asunto, niin siitä huolimatta olen kotiutunut asuntoon paremmin kuin olisin voinut kuvitella. Vuokranantajien kanssa eilen istuimme kahvilla keittiössä ja suunnittelimme uusia keittiön kaappeja. Tai no kaapin ovia. Sain vaikuttaa omalla mielipiteelläni, jonka he huomioivat, jotta viihtyisin vielä paremmin. 


Onhan täällä vielä paljon tehtävää, kalusteet ovat pitkälti Ikea- kamaa ja hätäisesti aikoinaan hankittuja, joista haluaisin hiljalleen päästä eroon. Projekti jatkuu hiljalleen. 


Mutta istuessani kahvikuppi kourassa sohvan nurkalla asuntoa katsellen tuli kyllä sellainen olo, ettei tästä enää enempää Kotia saa. Keittiöstä leijailee jälleen ihana tuoreen leivän tuoksu ja radiosta soi hiljalleen musiikki. Tunnelma on mahtava, vaikka on vain Keskiviikko iltapäivä.