Tällä viikolla vietetään lukuviikkoa, joka on lukukeskuksen järjestämä, ja sisältää useita eri tapahtumia ja tilaisuuksia. Lukeminen on monille tapa nollata, puhdistaa ajatukset ja rentoutua rankkojen päivien jälkeen. Itse olen hyvin nuoresta saakka löytänyt aivan omat maailmat lukemisen kautta ja sillä on iso merkitys elämässäni.
Lukuviikko sinänsä ei muuta mitään, mutta herätti ajatuksia lukemisen nykytilasta. Lukeeko nykynuoret enää kirjoja. Siis niitä printattuja paperisia opuksia, joita voi hipelöidä ja nuuhkia ja voi aina helposti lukea kirjan viimeiset lauseet, ennen kuin on edes aloittanut kirjan ensimmäiseltä sivulta. Outo tapa, tiedän, mutta jollain tavalla haluan aina tietää että kirja ei pääty onnettomasti. En ole omaksunut itselleni uusia e-kirjoja joita voi lukea padeilta ja puhelimista. Kirjassa pitää olle kannet ja fyysisesti selattavat sivut ja oikealla musteella kirjoitetut sanat.
Tämän vuoden puolella olen lukenut jo aika paljon. Moniin muihin nähden määrä on mitätön, mutta viimeisen vuoden aikana olen löytänyt uudelleen lukemiseen sen innon ja intohimon, minkä parissa vietin ison osan nuoruudestani. Tavallaan yksinäisenä ja ujona nuorena kirjat toivat sen kaivatun maailman. Minulla on mahtava taito uppuotua kirjojen maailmaan. Tavallaan näen tarinan edessäni, pystyn hahmottamaan maailman ympärilläni. Riittävän mielenkiintoisen kirjan käteeni saatuani, en tajua ympäröivästä maailmasta mitään.
Suuri unelmani aivan naperosta saakka on ollut sellainen valtava kirjasto, joissa ylimpiin hyllyihin ylettyäkseen pitää kiipustaa tikapuita pitkin katonrajaan. Sellainen kuin Disneyn Kaunotar ja Hirviö- elokuvassa.
Jokin aika sitten keksin, että viereisen koulun tiloissa on itsepalvelukirjasto. Voiko parempaa ollan enää? Kirjahyllyssäni on edelleen usea opus luettavien listalla, joten vielä menee hetki ennen kirjaston tutkimista. Ihana kuitenkin tietää sellaisen olemassa olosta. Kirjastot on aina ollut lempipaikkojani.
Joskus jotkut vähän turhauhtuu, kun kannan kirjoja joka paikkaan. Isä totesi viimeviikolla, että minut pitäisi laittaa vieroitukseen, koska istun aina nenä kiinni kirjoissa. Ei onnistu ;) Ja rehellisesti, voisin löytää paljon parempiakin harrastuksia, mutta tämä on se minun juttu. Työviikon jälkeen kun kömpii sohvan nurkkaan kahvikupillisen kanssa, viltin alle ja avaa sen lemppari kirjan.. Ihanaa.
Joten siis lyhyestä virsi kaunis. LUKEKAA!!! Se sivistää, kehittää mielikuvitusta, on aivojumppaa ja yksinkertaisesti rentouttavaa.
