tiistai 9. syyskuuta 2014

Syksyä säilömässä.

Sain eilen hepulin. Tai idea siihen hepuliin tuli jo viikonloppuna, kun äiti toi terveisinä Mummilta puolikkaan kurpitsan ja vanhempien luota pussillisen tuoreita omenoita omista puista. Aloin hulluna säilömään. Sen lisäksi ostin vielä puolukoita. Mustikat ja raparperihan oli pakastettu jo aiemmin Elokuussa. 

Hikihatussa hepulin vallassa heiluin keittiössä koko armaan Maanantai-päivän. Rappukäytävässä oli jos jonkin moisia tuoksuja, joita naapuritkin ihmettelivät. 





Kurpitsaa oli PALJON!!! Vaikka se olikin vain puolikas. Enkä rehellisesti koskaan ollut käsitellyt kurpitsaa. Enpä toki ollut aikaisemmin keitellut omenaa ja puolukkaa hilloksikaan. 



Kurpitsasta tuli loputa piirakkaa, survosta ja paahdettua sellaista. Suurin osa päätyi pakastimeen. 

Kurpitsapiirakka eli tää perinteinen Jenkki Pupmkinpie oli ihanaa. Vaikka ensikertalaisena touhuinkin niin onnistuin mielestäni aika hyvin. Kaveri Norjan puolelta Instagramin välityksellä lähetteli terveisiä, että voisin jo lopettaa kuvien postailun, sillä hänen 21 päivän protsku-kuuri ja laihin menee ihan mönkään kohta. 


Sisko alkoi jo ehdottamaan punaista tupaa ja peruna maata. Enhän mä ole koskaan tehnyt mitään tälläistä. Jostain syystä näin "aikuisuuden" myötä on alkanut nauttia mielettömästi siitä, mitä itse saa aikaan. Voin talvella tehdä lettuja oman omppusoseen kera. Tai Jouluksi leipoa sitä Pumpkin pieta itse tehdystä kurpitsasoseesta. Ja raparperikiisseliä. 

Ihana talvi tulossa siltä osin. Itse tehty :) 

tiistai 2. syyskuuta 2014

Berlin, Liebe Berlin

Tätä reissua odoteltiin koko kesä. Kesälomaa oli lähes olemattomasti, joten yhden hyvän ystävättären kanssa järjestettiin loppukesästä pieni irtiotto arkeen. Berliini odotti saapumistamme jo kesäkuun alusta, jolloin saimme mahti-ideamme. 



Torstai-iltana asuimme ulos koneesta leudon lämpimään Berliinin kesä-iltaan. Rakastuin kaupunkiin välittömästi. Ihmisten upeaan suhtautumiseen lähes kaikkeen, ystävällisyyteen ja avuliaisuuteen, avoimeen suhtautumiseen ihmisiä kohtaan. Kaupunki itsessään on ihana. Historiaa ja modernia kulttuuria. 



Heti torstai-iltana emme jaksaneet kuin hakeutua ruuan pariin ja nukkumaan hotelliin, sillä saavuimme vasta kymmenen aikaan illalla. Perjantai-aamulla malttamattomana lähdimme heti kierrokselle. Hotellimme Novotel Mitte Berlin sijaitsi aika keskeisellä paikalla Museosaaren etelä osassa, vain parin korttelin päässä Berliinin tuomiokirkosta. Mikä siis tälläiselle himoturistille on enemmän kuin unelma sijanti. 





Kävelimme museosaaren päästä päähän ja jatkoimme jalan matkaa Brandenburgin torille aamiaiselle. 





Kävelimme koko perjantai-päivän ja pakko sanoa että jalkoja pakotti ihan kiitettävästi illalla. Erityisesti koska tyttöjen sinkkureissulla oltiin, piti vielä käydä tutustumassa paikalliseen yöelämään. Päädyimme ystäväni tökavereiden suosituksesta ja avulla Club Felixin vieraslistalle ja mihin siitä päädyimmekään. Oli muuten mielenkiintoinen ilta. Paikka oli aivan mahtava. Musiikki vei mennessään ja seura oli mahtavaa. Edelleen jaksan hehkuttaa ihmisten ihanaa suhtautumista kaikkeen. 



Lauantaina otettiin hiukan rauhallisemmin. Kuka käskee juoksemaan läpi lähes kaikki kaupungin nähtävyydet läpi heti ensimmäisenä päivänä? No Shoppailtiin me ehkä hieman. Lähtöpäivänä saatiin istua matkalaukkujen päällä, jotta saatiin ne kiinni. Illalla päädyimme ihan mahtavaan illanviettoon Citadel Music Festivalin merkeissä katsomaan uutta musiikillistä rakkauttamme Milky Chance- bändiä. Ja saimme uuden musiikillisen tuttavuuden James Herseyn, jonka levy taitaa ilmestyä joskus Lokakuun puolella. Ilta oli mahtava, sillä aikaisempi oletus oli että olemme menossa pienelle klubi keikalle. Sen sijaan päädyttiin ikivanhan linnoituksen keskuspihalle festareille!! 



Sunnuntaina oli lähtöpäivä ja fiilis sen mukainen. Taivaalta tuli vettä kuin Esterin sieltä ja muutenkin oli sellainen Sunday- night meininki kun tiesi että arki odottaa taas seuraavana päivänä. Luovutimme huoneen ja jätimme laukun upean hotellihenkilökunnan hellään huomaan ja suuntasimme metrolla Potsdamer Platzille aamiaiselle. 

Viimeiset kulttuuripläjäykset saimme kun aamiaisen jälkeen kävelimme Berliinin Holokaustin muistomerkille muutaman korttelin päähän. Näky oli jokseenkin vaikuttava ja mielestäni muistomerkki oli mielettömän sopiva ja asiansa ajava. 2711 erikokoista kivipaatta korttelin alueella. Korttelin alapuolella oli vielä infomaatio keskus aiheesta, jossa olisi ollu kaikki 6 miljoonaa nimeä, jotka holokaustin uhreiksi joutuivat. Emme valitettavasti sinne ennättäneet sillä yllättäen jonoa oli. Ja pitkälle. 





Kotimatka meni unessa. Täydellisen väsyneenä. Kotona oltiin vasta likeempänä puoltayötä. Jalat tohjona ja mielettömän kipeänä. Nyt ollaankin sairauslomalla. Jalkojen hiertymät pääsivät tulehtumaan ja nyt käveleminen on tuskaista ja likeemmäs mahdotonta. Onneksi reissu oli täydellinen. Kolme päivää jotka tuntuivat pidemmältä ajalta. Vaikka olisin mieluusti jäänyt vielä pidemmäksi ajaksi. Hotellimme oli ihana ja henkilökunta erittäin ystävällistä ja avuliasta. Voin ehdottomasti suositella. 



Berliiniin on päästävä vielä uudelleen.