Jossain on kai vielä Joulu.

Jotkut ovat jo pitkään väittäneet että joulu on jo ihan pian. Tämän asian kanssa on ollut vähän nieltävää, sillä vuosi sitten vannoin, etten vietä joulua tänävuonna. Olen töissä kaikki pyhät ja teen vain välttämättömän Joulun eteen. Ja kun on asennoitunut vuoden että vedetään joulu minimaalisesti, jollain tavalla on ollut vaikea asennoitua jouluun. Lahjathan olen hankkinut jo aikapäiviä sitten, koska kerrankin sain loistavat ideat ajoissa ja pikku hiljaa tontut on hiipineet meikäläisenkin kotiin. 

Olen jouluaaton vielä vapailla, joten ehkä sitä joulua vietetään sittenkin hiukan. Menemme lähes koko suvun voimin isovanhempieni luokse ja laitamme joulua yhdessä, jokainen omalla pienellä panoksellaan. Itse pääsen ensimmäistä kertaa tutustumaan joululaatikoiden tekoon. 

Omalla kohdalla Joulupukki on jo käynyt. Sain sen kaikkein rakkaimman ja toivotuimman joululahjan mitä tänä jouluna voin toivoa. Töitä on siis tiedossa. Ei ihan vakinaista, mutta pidempää näin ensialkuun. Saatuani tiedon puhelimitse alkuviikosta tuli pieni itku tällä tytöllä. Yksi järjettömän suuri murhe vierähti rinnalta välittömästi. 

No siitähän sitä joulua sitten alettiin laittaa. Joulukuusi nousi huoneen nurkkaan, jossa nyt loistaa valoa ja iloa arkeen. Tontut koristaa hyllyjä ja nurkkia. Rusina-koira (adoptoitu pehmokoira) löysi oman paikkansa kuusen alta. Mummi piristi vielä päiväänä tuomalla elämäni ensimmäisen jouluhyasintin tuomaan tuoksua taloon. 

Muutama päivä on vielä aikaa kokkailuun ja leivontaan ennen joulua. Menen seuraavaksi töihin vasta joulupäivänä, sillä tämän viikonlopun olen viettänyt sairastellen. Energiat tuntuu kuitenkin nousevan vähitellen ja nyt näin illan suussa onkin hyvä huomata että puhtia riittäisi vaikka mihin. Kohta kun on aika mennä taas nukkumaan. 

Toivotankin tässä kaikille ihanaa Joulua. Valkoista joulua, ainakin täällä etelässä, saa toivoa, mutta eiköhän sitä joulutunnelmaa löydy siitä huolimatta. 

Kotikokin kommellukset.

Tässä kun on ollut ns. ylimääräistä aikaa on tullut koluttua läpi aikalailla erilaisia reseptejä ja kokkausvinkkejä. Sen seurauksena keittiöstäni on tulvinut mitä mielenkiintoisempia tuoksuja. Painotettakoon tuoksuja- sanaa, ei hajuja. Ruoka on ollut hyvää ja sitä on ollut hyvin monipuolisesti kalasta kaaliin. Kiitos internetin ihmeellisen maailman. 

Mitään tiettyjä reseptejä en lähde nostamaan esiin, mutta kerronpa tässä uusista tuttavuuksistani. Tai ei ehkä uusista, mutta sellaisista, joita nyt olen alkanut selkeästi ahkerammin harrastamaan. Uusimpana Quinoa. Siitä on tullut mahtava valkoisen riisin ja pastan korvike. Vatsani ei ole oikein viimeaikoina tykännyt valkoisesta viljasta ja olen kärsinyt liialti epämääräisistä vatsakivuista. Siksi lähdin etsimään vaihtoehtolisuketta ruualle. Quinoasta olen tehnyt myös hieman risoton tapaista (quinotto) ruokaa joka oli aivan mielettömän hyvää. Helppoa, nopeaa, hyvää ja mahtava korvike esim riisille. Alla oleva kuva on vähän huono havainnoimaan asiaa, mutta kyllä se siellä pinaattihöysteen alla on. Eiks oo muuten hyvän näköistä? 

Toinen uusi tuttavuus on Spelttivehnä. Olen alkanut korvaamaan, jollen kaikkia, niin ainakin suurimman osan perus vehnäjauhosta spelttivehnällä. Se ei ole ihan samanlaista koostumukseltaan (itselläni on mielestäni mannaspelttiä tms.) joten leivonnaisissa se reagoi hieman eritavalla. Mustikkapiirakastani jäi ainakin aavistuksen, normaalista jauhosta tehtyyn verrattuna, kosteampaa. Toki tämä sopi mainiosti sillä en itse koskaan ole kovin kuivista leivonnaisista välittänyt. Mustikkapiirakkassa korvasin tavallisen sokerin intiaanisokerilla. Taikina maistui jännästi vähän mämmiltä (piti sitäkin maistaa). 

Tulin kokeilleeksi myös mikrosuklaakakkua, mutta se osoittautui täydelliseksi katastrofiksi. Kakku oli lopulta keskeltä suoraan sanottuna hiiltynyt ja koko pieni ihana kämppäni haisi järkyttävältä palaneen käryltä. Lopun illan istuin toppatakissa kotona kaikki mahdolliset ikkunat ja ovet auki ulos. Sisällä lämpötila oli parhaimmillaan alle 16 astetta. Pienenä vinkkinä. Seuratkaa sitä kypsymistä. Älkää poiketko annetuista ajoista ja mikron tehoista. Itse en tiedä mikä meni mönkään, mutta hetkeen et tätä kyllä kokeile. Annetaan ajan kullata muistot, niin josko sitten. 

Nyt on edessä pakastimen tyhjennystä tulevia joululeipomuksia varten. Äiti odottaa varmaan jo innolla mitä tältäsuunnalta päivittelen niiden suhteen. Joulustressi äidillä helpottui välittömästi kun ilmoitin olevani vapaalla kolme päivää ennen joulua plus jouluaaton. Tämä tonttu-Torvelo menee yksikseen sähläämään mökille jouluvalmisteluja. Jää nähtäväksi mitä siitäkin lopulta seuraa. 

Työkuvioissa ei ole kovinkaan paljoa kerrottavaa, sillä rintamalla on ollut meikäläisen hermojen suhteen aivan liian hiljaista. Onneks perjantaille olen saanut taas buukattua yhden työhaastattelun lisää. Josko onni potkisi tällä kertaa, sillä paikka on todella mielenkiintoinen. Jos joulupukilta saan toivoa vain yhtä asiaa, toivon töitä. Kivan mielenkiintoisen ja haastavan työpaikan. Mieluusti vakituinen paikka, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen sijaisuuteenkin. Kunhan kyseessä ei ole parin viikon pätkiä. 

Puolentoista viikon kuluttua menen muutamaksi viikoksi vanhalle työpaikalleni tekemään joulun ja vuodenvaihteen sijaisuuksia. Kävin tänään hiukan mutustelemassa miltä se työnteko tuntuu 8 viikon "lorvailun" jälkeen kun aamulla soitettiin keikalle. Nyt on alaselkä hellänä ja jalat huutaa hoosiannaa vaikkea ollut edes kiirettä. Mutta oli kivaa. Kyllä se työnteko ehdottomasti voittaa jatkuvan joutilaana olon, vaikka miten paljon valittaisin jaksamisen puutetta ja työn raskautta. Muistuttakaa tästä kun taas tulevaisuudessa alan vinkua asiasta :) 

Harmaata ja ankeaa, mutta valoa tunnelin päässä.

Viimeisestä työvuorosta on kulunut kutakuinkin 5viikkoa. Tää on rankkaa tämä työttämänä olo. Koskaan ei ole ollut näin paljon aikaa, ja tarvetta kuluttaa sitä aikaa. Suhteellisen hyvin olen saanut kalenterini täytettyä ohjelmalla, mutta näin 5 viikon jälkeen on pakko myöntää että alkaa välillä vähän seinät kaatua päälle. Lenkkipolut on tutkittu lähimaastosta, tosin viimeviikon flunssaisena veti enemmän sohvan pohjalle kuin lenkille. Kaverit alkaa varmaan jo todenteolla kyllästyä meikäläiseen. Jollain tavalla vielä toi ulkona viimeaikoina vallinnut tasaisen harmaa ja pimeä ilma on vetänyt vähän voimattomaksi. 

Mutta, valitukset sikseen, harmaata ja ankeaa, niin siitä huolimatta hieman valoisampaa aikaa on myös luvassa. Nyt en puhu säätiedotuksista. Juttelin juuri äskettäin entisen pomoni kanssa, jonka kanssa vaihtelimme viestiä viikkotakaperin ja lupauduin ottamaan muutaman viikon sijaisuuden joulun ja vuodenvaihteen ajaksi. Edes 6 viikon ajaksi olisi luvassa töitä. Ja joulun sekä uuden vuoden tulen todennäköisesti viettämään työmaalla. Ihan omasta toiveesta. 

Viimeaikoina on vähän naurattanut että en ole ihan periteiseen stereotypisen työttömän kuvaan sopiva, kun lähinnä kiukuttelen siitä miten paljon ylimääräistä aikaa on. Olen toisaalta saanut aikaiseksi hirveästi asioita joita on pitänyt tehdä jo iäisyyden. Eikä kotini varmaan koskaan ole ollut näin siisti. Vaatehuoneessa näkyy jopa lattia!! Kirjahylly tuli siivottua ja DVD:t järjestettyä ja pölytettyä. Ja kaiken lisäksi joululahjat on hankittu. Kaikki. Eli joulu tulkoon minä olen valmis. Joulukortit tosin on vielä hankkimatta, mutta sen ehtii. Onhan tässä vielä 4 viikkoa aikaa :) 

Tämä yllättäen alkanut työttömyys on toisaalta kasvattanut hermoja. Olen aina ollut ihminen, joka kaipaa selvät suunnitelmat, aikataulut ja varasuunnitelman varasuunnitelmat. Tälläinen epätietoisuus tulevasta ei vain sovi. Muutama päivä sitten mietin, etten ikinä tule saamaan töitä, tätä on jo jatkunut ikuisuuden. Ja siis todellisuudessa tässä on menty vasta kuukauden päivät. TE-toimiston kanssa oli alkuun pientä kiukkua, mutta se on tässä nyt jo mennyttä. Aika hiljaista silla suunnalla on ollut. Nyt pitäisi tosiaan parin päivän sisällä soitella itse sinnepäin miten nyt kuuluu toimia. Kun varsinaisesti töitä ei ole luvattu kuin 6 viikon ajaksi, ja sen jälkeen oletettavasti työn haku jatkuu. Pitääkö minun vain ilmoittautua työllistetyksi ja aloittaa koko prosessi uudelleen tammikuussa? Vaiko mitä? TE-toimiston sivuilta asiaan ei ainakaan saa mitään vastausta, tai sitten tämä ei vaan ymmärrä sitä byrokraattista lätinää. 

Tarina jatkuu, vielä en tiedä miten. Mutta eiköhän kaikella ole tarkoituksensa. 

Kuvat: Pinterest

Uusia tuulia...

Tähän astisen blogihiljaisuuden jälkeen tuumin, että jospa tästä jälleen aktivoituisi. Onhan tämä kirjoittelu kuitenkin aika hauskaa ajanvietettä. Ja toisaalta terapeuttista. 

Nyt on myös aikalailla uusia kuvioita meneillään, sillä eilen yövuoron jälkeen kävelin ulos työpaikalta viimeisen kerran. Uudet työt odottaa, toisaalta myös hetkellinen työttömyys. Sopimukseni päättyi ja tämänhetkisen huonon työtilanteen vuoksi, toistaiseksi en tiedä missä seuraavaksi tulen työskentelemään. 

Viimeiset neljä viikkoa on mennyt aikamoisessa tunteiden vuoristoradassa. Ensin järkyttävän raivon vallassa, miten ihmeessä näin yllättäen varoittamatta vain ilmoitetaan ettei määräyskirja enää jatku. Sen jälkeen paniikissa tulevan työttömyyden vuoksi. Eräänä iltana kävin läpi nyt jo itseäänkin huvittavan itkupotkuraivarin, että joudun muuttamaan halvempaan asuntoon, myymään auton ja vaikka mitä. Olin jopa pistämässä Muumi-muki kokoelmaani myyntiin Huuto.nettiin. 

Noh... Elämä jatkuu. Ja nyt oikeastaan olen jo aika innoissani kyseisestä muutoksesta. Joskus yllättävät elämänmuutokset tekee ihan hyvää. Tästä noustaan. Elämä ei lopu kun työt loppuvat. Elämän ei pidä pyöriä työn ympärillä. Tämä on antanut perspektiiviä omaan elämään. Harmittaa edelleen, mutta kuten sanottu, jotain parempaa odottaa nurkan takana. On aika kehittyä ja oppia uutta. 

Ensi viikolle olen jo sopinut ensimmäisen työhaastattelun. Jännittää aivan kamalasti, mutta hyvällä tavalla. Olen kaivanut vanhoja oppikirjoja esiin, jotta voisin valmistautua haastatteluun. Osoittaa mielenkiintoa ja innostusta. Ja työttömyys... ei se elämä siihen lopu. Ja jos se on minusta itsestäni kiinni, sitä ei tule kestämään kauaa.

Kuvat: Pinterest

Niin se aika vierähtää.

Muutaman kuukauden on ollut pieni inspiraation puute bloggaamiseen. Ja siis muutaman kuukauden tarkoittaa viime joulusta saakka. Toki itse kuvittelun että ei sitä aikaa nyt niin hirveästi ole kulunut, mutta näipä tässä pääsi käymään. Joku tuttavistani pääsi muistuttamaan blogin olemassa olosta muutama päivä sitten, vaikka kyseinen tuttavuus onkin toistaiseksi pysynyt meikäläiselle tuntemattomana. Enpä rehellisesti tiennyt kenenkään edes olevan tietoinen blogista, sillä en ole sitä enempää mainostanut missään. Tämä on ollut lähinnä oma pieni "päiväkirja", tapa purkaa ajatuksia. Kiva jos joku sitä kuitenkin on jaksanut lukea edes joskus. 

Noh, joulusta on jo aikaa, ja osa ihmisitä tuntuu odottavan jo seuraavaa. Kevät oli aika pitkälti tylsää harmaata arkea. Töitä töiden perään. Kunnes sitten Toukokussaa alkoi taas löytyä elämää työpaikan ulkopuolelta. On ollut parit häät, yhdet ristiäiset ja hauskoja kesäretkiä Etelä-Suomen alueella. Ensimmäistä kertaa minulla oli kunnon kesälomat. Neljä viikkoa, vaikkakin kahdessa pätkässä. 

Toukokuussa tosiaan oli yhden hyvän työystäväni häät. Elämäni ensimmäiset häät. Jossain vaiheessa tuntui huvittavalta, että taisin itse jännittää niitä melkein enemmän kuin itse morsian. Oli asukriisiä ja kenkäkriisiä ja kun en tunne sieltä oikeastaan ketään jne. Kaikki meni hyvin ja vietin yhden hauskimmista illoista tähän saakka. 

 Samana viikonloppuna maailmaan putkahti siskon toinen lapsi, Kummipoikani. Täti oli taas jännityksestä vääränä ja silmät kostuneina katseli siskosen lähettämiä kuvia laitokselta. Pikkuinen ruttunaama on jo jokelteleva pikkumies. Kamalaa miten nopeasti pikkuset ihmiset kasvaa. Vaikka oon yrittänyt kieltää xD Nyt on mennyt taas aivan liian pitkä aika viimeisestä "vauvaterapiasta". Josko ensiviikolla jahka toivutn tästä viikon kestäneestä flunssasta. 

Kummipoika kastettiin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Samalla sisko ja sen mies yllätti kaikki vieraat menemällä naimisiin. Meitä oli pieni "sisäpiiri" porukka jotka olivat juonessa mukana. Taas nähtiin kyynelsilmiä. Polttareita vietettiin jälkikäteen Loistokariristeillä. Hääpari pääsi tanssimaan väliin jääneen häävalssin, ja taas vuodatettiin onnen kyyneleitä.

Olemme kesän aikana harrastaneet kotimaan matkailua pienten päiväretkien muodossa. On käyty Fiskarsin museokylässä, Askaisissa Louhisaaren kartanon kummitustarinoita kuuntelemassa ja eksytty Uutteenkaupunkiin. Äidin kanssa tutkittiin Paraisten keskustan pikkukatuja. 

Kesä on ollut kiva. Ei ihmeellinen, mutta rentouttava. Mikä on tarpeen sillä alkusyksy toi tullessaa jo stressin ja järkyttävän työtahdin. Monet pienet asiat kun kasautuu niin menee yöunet. Nyt sitten ollaan viikon oltu flunssassa ja tämä vapaa viikonloppu vietetti kuumeisena. Tänään löysin jo sen kadoksissa olleen energian. Huomenna odottaa taas työmaa ja jännät paikat. Huomenna nähdään jatkanko sijaisena vaiko virallisesti toimeliaana. Isoja odotuksia ei ole, mutta aina kannatta yrittää.