sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Jossain on kai vielä Joulu.

Jotkut ovat jo pitkään väittäneet että joulu on jo ihan pian. Tämän asian kanssa on ollut vähän nieltävää, sillä vuosi sitten vannoin, etten vietä joulua tänävuonna. Olen töissä kaikki pyhät ja teen vain välttämättömän Joulun eteen. Ja kun on asennoitunut vuoden että vedetään joulu minimaalisesti, jollain tavalla on ollut vaikea asennoitua jouluun. Lahjathan olen hankkinut jo aikapäiviä sitten, koska kerrankin sain loistavat ideat ajoissa ja pikku hiljaa tontut on hiipineet meikäläisenkin kotiin. 



Olen jouluaaton vielä vapailla, joten ehkä sitä joulua vietetään sittenkin hiukan. Menemme lähes koko suvun voimin isovanhempieni luokse ja laitamme joulua yhdessä, jokainen omalla pienellä panoksellaan. Itse pääsen ensimmäistä kertaa tutustumaan joululaatikoiden tekoon. 

Omalla kohdalla Joulupukki on jo käynyt. Sain sen kaikkein rakkaimman ja toivotuimman joululahjan mitä tänä jouluna voin toivoa. Töitä on siis tiedossa. Ei ihan vakinaista, mutta pidempää näin ensialkuun. Saatuani tiedon puhelimitse alkuviikosta tuli pieni itku tällä tytöllä. Yksi järjettömän suuri murhe vierähti rinnalta välittömästi. 



No siitähän sitä joulua sitten alettiin laittaa. Joulukuusi nousi huoneen nurkkaan, jossa nyt loistaa valoa ja iloa arkeen. Tontut koristaa hyllyjä ja nurkkia. Rusina-koira (adoptoitu pehmokoira) löysi oman paikkansa kuusen alta. Mummi piristi vielä päiväänä tuomalla elämäni ensimmäisen jouluhyasintin tuomaan tuoksua taloon. 



Muutama päivä on vielä aikaa kokkailuun ja leivontaan ennen joulua. Menen seuraavaksi töihin vasta joulupäivänä, sillä tämän viikonlopun olen viettänyt sairastellen. Energiat tuntuu kuitenkin nousevan vähitellen ja nyt näin illan suussa onkin hyvä huomata että puhtia riittäisi vaikka mihin. Kohta kun on aika mennä taas nukkumaan. 



Toivotankin tässä kaikille ihanaa Joulua. Valkoista joulua, ainakin täällä etelässä, saa toivoa, mutta eiköhän sitä joulutunnelmaa löydy siitä huolimatta. 

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kotikokin kommellukset.

Tässä kun on ollut ns. ylimääräistä aikaa on tullut koluttua läpi aikalailla erilaisia reseptejä ja kokkausvinkkejä. Sen seurauksena keittiöstäni on tulvinut mitä mielenkiintoisempia tuoksuja. Painotettakoon tuoksuja- sanaa, ei hajuja. Ruoka on ollut hyvää ja sitä on ollut hyvin monipuolisesti kalasta kaaliin. Kiitos internetin ihmeellisen maailman. 

Mitään tiettyjä reseptejä en lähde nostamaan esiin, mutta kerronpa tässä uusista tuttavuuksistani. Tai ei ehkä uusista, mutta sellaisista, joita nyt olen alkanut selkeästi ahkerammin harrastamaan. Uusimpana Quinoa. Siitä on tullut mahtava valkoisen riisin ja pastan korvike. Vatsani ei ole oikein viimeaikoina tykännyt valkoisesta viljasta ja olen kärsinyt liialti epämääräisistä vatsakivuista. Siksi lähdin etsimään vaihtoehtolisuketta ruualle. Quinoasta olen tehnyt myös hieman risoton tapaista (quinotto) ruokaa joka oli aivan mielettömän hyvää. Helppoa, nopeaa, hyvää ja mahtava korvike esim riisille. Alla oleva kuva on vähän huono havainnoimaan asiaa, mutta kyllä se siellä pinaattihöysteen alla on. Eiks oo muuten hyvän näköistä? 



Toinen uusi tuttavuus on Spelttivehnä. Olen alkanut korvaamaan, jollen kaikkia, niin ainakin suurimman osan perus vehnäjauhosta spelttivehnällä. Se ei ole ihan samanlaista koostumukseltaan (itselläni on mielestäni mannaspelttiä tms.) joten leivonnaisissa se reagoi hieman eritavalla. Mustikkapiirakastani jäi ainakin aavistuksen, normaalista jauhosta tehtyyn verrattuna, kosteampaa. Toki tämä sopi mainiosti sillä en itse koskaan ole kovin kuivista leivonnaisista välittänyt. Mustikkapiirakkassa korvasin tavallisen sokerin intiaanisokerilla. Taikina maistui jännästi vähän mämmiltä (piti sitäkin maistaa). 



Tulin kokeilleeksi myös mikrosuklaakakkua, mutta se osoittautui täydelliseksi katastrofiksi. Kakku oli lopulta keskeltä suoraan sanottuna hiiltynyt ja koko pieni ihana kämppäni haisi järkyttävältä palaneen käryltä. Lopun illan istuin toppatakissa kotona kaikki mahdolliset ikkunat ja ovet auki ulos. Sisällä lämpötila oli parhaimmillaan alle 16 astetta. Pienenä vinkkinä. Seuratkaa sitä kypsymistä. Älkää poiketko annetuista ajoista ja mikron tehoista. Itse en tiedä mikä meni mönkään, mutta hetkeen et tätä kyllä kokeile. Annetaan ajan kullata muistot, niin josko sitten. 

Nyt on edessä pakastimen tyhjennystä tulevia joululeipomuksia varten. Äiti odottaa varmaan jo innolla mitä tältäsuunnalta päivittelen niiden suhteen. Joulustressi äidillä helpottui välittömästi kun ilmoitin olevani vapaalla kolme päivää ennen joulua plus jouluaaton. Tämä tonttu-Torvelo menee yksikseen sähläämään mökille jouluvalmisteluja. Jää nähtäväksi mitä siitäkin lopulta seuraa. 

Työkuvioissa ei ole kovinkaan paljoa kerrottavaa, sillä rintamalla on ollut meikäläisen hermojen suhteen aivan liian hiljaista. Onneks perjantaille olen saanut taas buukattua yhden työhaastattelun lisää. Josko onni potkisi tällä kertaa, sillä paikka on todella mielenkiintoinen. Jos joulupukilta saan toivoa vain yhtä asiaa, toivon töitä. Kivan mielenkiintoisen ja haastavan työpaikan. Mieluusti vakituinen paikka, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen sijaisuuteenkin. Kunhan kyseessä ei ole parin viikon pätkiä. 



Puolentoista viikon kuluttua menen muutamaksi viikoksi vanhalle työpaikalleni tekemään joulun ja vuodenvaihteen sijaisuuksia. Kävin tänään hiukan mutustelemassa miltä se työnteko tuntuu 8 viikon "lorvailun" jälkeen kun aamulla soitettiin keikalle. Nyt on alaselkä hellänä ja jalat huutaa hoosiannaa vaikkea ollut edes kiirettä. Mutta oli kivaa. Kyllä se työnteko ehdottomasti voittaa jatkuvan joutilaana olon, vaikka miten paljon valittaisin jaksamisen puutetta ja työn raskautta. Muistuttakaa tästä kun taas tulevaisuudessa alan vinkua asiasta :)