torstai 1. syyskuuta 2016

Kesä on ohi, loma jatkuu.

Nyt ehkä on jo munkin aika hyväksyä se fakta, että kesä on ohi. Mulla kuitenkin jatkuu kesäloma vielä hiukan ensiviikon puolelle. Suomessa kelit ei ole ollut ehkä kaikkein kesäisimmät, viikonlopun myrkykin huomioiden. Onneksi sentään aurinko on jaksanut pilkistellä päiviemme iloksi. 



Loman alkajaisiksi karkaisin kaverini kanssa pitkäksi viikonlopuksi Wieniin, jossa sitten ne kesäkelit todella jaksoi helliä. Lämpötila huiteli joka päivä yli kolmenkymmenen ja yhden yhtä pilvenhattaraa ei tainnut taivaalla näkyä koko aikana. Ja tää nautti sydämensä kyllyydestä jälleen jalat puhki. 

Wien on upea kaupunki jos sattuu nauttimaan historiasta ja museoista ja vanhasta arkkitehtuurista. Neljän päivän aikana ollaan käyty museoissa varmasti enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Itävallan keisarillinen historia on jo ennestään jokseenkin tuttu, koska lapsena rakastin tälläisiä romanttisia historiallisia tarioina. Sissi-keisarinnan elämä oli siis tuttua, jotain oli aivan uskomatonta päästä "kävelemään Sissin jalanjäljillä". Kaikki keisarilliset palatsit ja rakennukset vei kyllä aivan mennessään eikä aina tiennyt mihin suuntaan olisi kuulunut katsoa. 



Aloitimme reissun torstaina heti aamusta, joten Wienissa oli heti koko päivä aikaa nauttia olostamme. Aloitimme tutkimusmatkan Schönbrunnin palatsin alueelta, joka sijaitsi näppärästi 15 minuttin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Ihmisiä oli tautisesti, mutta paikka oli niin upea ettei siitä oikeastaan ehtinyt häiriintymään. Itse palatsi ei sinänsä ollut muihin Keisarillisiin palatseihin verrattuna erityisen upea, mutta ne puistot!!! 





Palatsin alueella riitti katseltavaa koko päiväksi, sillä alueelle mahtuu aivan valtavan ja kauniin puistoalueen lisäksi mm. Tiergartenin eläintarha (ne pandat!!), erinäisiä kasvihuoneita ja mm. puiston labyrintti. Eläintarha oli pakollinen pysäkki meille melkeen kolmekymppisille, koska panda, koalakarhut, orangit ja pingviinit. Naurettiin itsekin siellä ollessamme, että kuvasta puuttuu jotain, koska melkein kaikilla siellä olleilla oli mukana reipas lapsikatras. Ja me tungeksittiin kilpaa niiden lapsien kanssa mahdollisimman lähelle niitä eläimiä. xD Puistossa saatiin menemään ensimmäinen päivä helposti kaikkea ihastellen. Illalla käveltiin takaisin hotellille, syötiin ja kaaduttiin molemmat sänkyyn niin että molemmat oli unessa jo ennen kuin pää osui tyynyyn. 










Seuraavat päivät vietettiin kierrellen enimmäkseen keskustan aluetta ja sen museoita. Kuljeskeltiin katuja, poikettiin pikkukujille katselemaan muutakin Wieniä ja löydettiin aivan ihana pikku ravintola josta saatiin varmaan koko matkan parhain ateria. Emäntä oli ihana vanha Wieniläisrouva, joka henkilökohtaisesti huolehti että meillä oli kaikki hyvin. Olisin voinut istuskella siellä vaikka loppu päivän. Tietysti matkan aivan ehdottomasti pakollinen stoppi oli Sacher Hotel ja se kuuluista originaali Sacher torte. Mä löysin kakkutaivaan!! Aivan taivaallisen hyvää. Lentokentältä piti tietty ostaa vielä paketillinen Sacherkahvilan leivoksia tuliaisksi ja äiti niitä kävi jo maistelemassa. Ei ollut kuulemma huono tuliainen. 



Praterin huvipuisto jäi tällä kertaa katselematta, vaikka olisin ehdottomasti (korkeanpaikan kammosta huolimatta) mennä katsomaan miltä auringonlaskussa kylpevä kaupunki näyttää vajaan 65 metrin korkeudesta Riesenradin maailmanpyörästä. Ehkä ensikerralla. Puiston ohi kuljimme matkalla Tonavan varrelle, josta toki saimme nauttia upeasta helteisestä auringonlaskusta. Samalla söimme hyvin mielenkiintoisessa turkkilaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää, ilmapiiri hyväntuulinen, ei ehkä se mitä ensimmäisenä Wienissä olisin odottanut. 











Tykästyin kaupunkiin ja sen kulttuuriin ja rentoon ilmapiiriin. Jos aikaa olisi ollut enemmän, niin olisi voinut aikataulun vetää vähän rennommaksi. Nähtävää oli todella paljon ja maljon jäi myös näkemättä. Myös kaupungin ulkopuolella olisi ollut reilusti alueita joilla mielelläni olisin käväissyt. Puhumattakaan Tonava-risteilystä Bratislavaan. Olisimme halunneet mennä konserttiin tai vaikka Oopperaan, mutta kun ei asiaa oltua ajateltu etukäteen niin tulimme siihen tulokseen, ettei meillä oikein ole vaatteita niin hienoihin paikkoihin missä konsertit olisi järjestetty. Onneksi Hoffburgin puiston viulunsoittajapoika tarjosi pienen konserton. 




Euroopassa on paljon nähtävää vielä, mutta jollain tavalla tuli tunne, että tänne vielä palaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti